Rautasilta-BLOGI

On olemassa koulutusta ja koulutusta

2012-01-25T14:03:00.002+02:00

Koska koulutukset ovat tällä hetkellä eniten kysytty tuotteeni ja ”sosiaalisen median koulutuksia” tarjoaa niin moni muukin niin päätin tehdä muutaman asian selväksi omien koulutuksieni kohdalla:

Koulutukseni eivät ole ATK-kerhoja. Siellä ei opeteta kädestä pitäen hästägien tekoa ja tunnuksien luomisia erilaisiin palveluihin kuin himmelikurssilla ikään. Sellaisiakin koulutuksia ehkä tarvitaan, mutta niitä ei minulta saa.
Olen itse erittäin innostunut, mutta myös kriittinen. Koulutuksissani ei tarjota somea lääkkeeksi vaivaan kuin vaivaan. Kaikille sitä ei edes suositella.
”Miksi?” On tärkein kysymys koulutuksissani ja siihen yritetään löytää vastauksia tapauskohtaisesti. Vaikka yleistä vastausta ei ole, mutta on silti olemassa aivan selkeä syy miksi sosiaalisen median tuomia toimintamalleja tarvitaan juuri nyt. Sen tuon taatusti selkeästi esille.
'Koulutuksistani ei lähdetä valmiina. Sosiaalisessa mediassa toimittaessa ei olla koskaan valmiita paitsi oppimaan uutta: asiakkaasta, viestinnästä, oman yrityksen toiminnasta ja uudenlaisista ansaintatavoista.
Koulutuksissani keskustellaan, mutta se ei ole pääasia. Minut on ostettu koulutukseen asiantuntemukseni takia ja sen takia minua joutuu kuuntelemaan. Paljon. Mutta takaan, että tylsää ei tule olemaan!
Koulutukseni tähtäävät siihen, että mm. viestinnästä, markkinoinnista, yhteistyöstä, kuuntelemisesta aletaan ajattelemaan toisin. Ja toimitaan sen mukaan.

Hankkeista älykkäitä verkostoja

2012-01-22T09:51:00.001+02:00

Lapin Kansan kolumni. Löytyy myös Lapin Kansan sivuilta

Lappi on erilaisten hankkeiden ja projektien maakunta. Se tuo innovaatioihin mukaan raskaan byrokratian ja hankelogiikan, joka ei välttämättä tähtää tuloksiin vaan hankkeen jatkamiseen toisella hankkeella.
Hankkeiden vaikuttavuutta voidaan lisätä uudenlaisella näkemyksellä hanketiedotukseen. Rahoittaja usein vaatii tiedotukselta vain oman näkyvyytensä, mutta viestintä voidaan ajatella myös sitouttamisen ja älykkään verkoston rakentamisen näkökulmasta. Nykymaailmassa ei riitä, että projekteissa on mukana asiantuntija tai asiantuntijoita. Näiden on osattava rakentaa sitoutunut verkosto. Vasta koko verkoston viisaus on riittävää vaikuttavuuden saavuttamiseen.
Sitouttavaa ja verkostoa luovaa viestintää tehdään luopumalla keskustelun tappavasta sähköpostista ja siirtämällä viestintä vuorovaikutteisille foorumeille. Sitouttavan viestinnän täytyy uskaltaa tiedottaa myös keskeneräisistä asioista. Prosessit on tehtävä näkyväksi ja kommentoitavaksi.
Viestinnän on oltava myös tasa-arvoista ja osallistavaa.
Silloin kun ollaan avoimia virheetkin näkyvät, mutta myös korjaantuvat joukkovoimalla. Älykkäiden yhteistyöverkostojen luominen on välttämätöntä ja sellaisilla on pitkäaikaista vaikuttavuutta. Hankkeilta voitaisiin sellaista jopa vaatia.
Sidosryhmien sitouttaminenkaan ei vielä riitä. Täytyy olla avoimia myös ulospäin. Kenellä tahansa voi olla annettavaa hankkeelle. Kenelle tahansa pitää antaa se mahdollisuus.

Hankeviestintä ja sosiaalinen media

View more presentations from rautasilta

Amatööriyden aika on ohi

2012-01-15T11:33:00.001+02:00

Lapin Kansan some-kolumni 15.1. Löytyy myös Lapin Kansan sivuilta

Amatööriyden aika sosiaalisen median markkinoinnissa on auttamattomasti ohi. En ole tosin varma oliko sen aika koskaan.

Jos yritys ei ole valmis satsaamaan tosissaan läsnäoloon, sisällöntuotantoon ja monitorointiin sosiaalisessa mediassa, on siellä olo aivan silkkaa resurssien hukkaamista.

Usein yritykset eivät edes mieti, miten heidän saittinsa löydetään tai mikä heidän tuotteessaan tai palvelussaan on sosiaalista. Yleisön käyttäytymistä ei myöskään seurata, eikä siitä opita.

Kaiken oikein tekemiseen tarvitaan rahaa, aikaa ja koulutusta. Aivan kuten kaikkeen muuhunkin markkinointiin. Tuloksia ei ehkä tule nopeasti, mutta niitä tulee monipuolisesti: mm. palautteena, suositteluina, ideoina. Siksi siihen kannattaa panostaa.

Ongelmana on tietysti myös se, että kaikki yritykset vaikkapa siellä Facebookissa huutavat yhteen ääneen. Siitä kakofoniasta on vaikea erottautua, varsinkin kun ihmisten perustarpeisiin ei kuulu kaveerata yritysten kanssa. Sosiaalisessa mediassa yrityksiltä halutaan sisältöä, joka parantaa elämää tai tekee sen hauskemmaksi ja jota voi jakaa kavereilleen. Sen lisäksi halutaan, että yritys kuuntelee.

Tällä viikolla Kemijärvellä kaupungin matkailutoimi lanseerasi avullani Taivaan tulet -Kemijärvi -sivuston Facebookiin. Kaupunki tekee supersuositun televisiosarjan kanssa yhteismarkkinointia. Kaikilla ei ole tällaiseen mahdollisuutta, mutta yhteistyökuvioita kannattaa aina miettiä.

Ihmisten mielenkiintoa ei nimittäin riitä kaikille.

Sallatunturilla pitämäni esitelmän slidet:

Matkailumarkkinointi sosiaalisessa mediassa

View more presentations from rautasilta

Digitaalinen persoona

2011-12-18T12:09:00.000+02:00

(Lapin Kansa somekolumni 18.12. 2011)

Mitä me teimme netissä silloin kun ei vielä ollut digitaalista persoonaa? Näin kysyy kuvitteellinen teini tänään. Mutta 15 vuoden päästä sitä ei kysellä, koska lähes kaikilla on digielämä lapsesta lähtien.

Yksi lisäaskel tähän suuntaan on Facebookin timeline, aikajana, joka viimein tuli suuren yleisön saavutettaville tällä viikolla. Senhän piti ilmestyä jo pari kuukautta sitten mutta, se juuttui lakitupasotkuihin tai tiesmihin.

Aikajana saattaa olla myös meidän digitaalinen perintömme, jota lapsenlapsemmekin katselevat: näin elettiin ennen. Sitä kautta nimittäin on helppo sukeltaa vaikkapa henkilön X vuoden 2008 elokuuhun! Ja voi siihen näin jälkikäteen lisätä esimeriksi syntymänsäkin. Puhumattakaan muista elämän kohokohdista. Siihen se suorastaan yllyttää.

Olemme oman elämämme julkaisijoita netissä. Valitettavasti on myös olemassa myös digipervoja, jotka löytävät ja käyttävät hyväkseen heikosti suojattuja kohtia. Netissä on samat vaarat, jotka vaanivat meitä reaalimaailmassakin. Meidän täytyy tulla digifiksuiksi, ilman että käperrymme kilpikonnapuolustukseen.

Kulunut vuosi on ollut sosiaalisen median suurisuuntaista esiintuloa miltei kaikilla elämänalueilla. Sitä on heijastellut, tammikuusta lähtien, tämä Suomen ainoa sanomalehdessä säännöllisesti ilmestyvä viikottainen somekolumnikin.

Nyt on tauon paikka. Vai onko peräti lopettamisen? Siihen voitte vaikuttaa sosiaalisen median hengessä myös te, lukijat. Ottakaa kantaa, teitä kuunnellaan sosiaalisen median hengessä!

Ammattilaisen näkökulmasta

2011-12-11T09:41:00.001+02:00

Aivan uunituore tutkimus kertoo, että suomalaiset ovat passiivisia internetin käyttäjiä. Ainoastaan 27 prosenttia suomalaisista internetin käyttäjistä harrastaa aktiivista kirjoittelua sosiaalisessa mediassa vaikka jopa 60 prosenttia käyttää palveluita.
Tuo tieto voisi tietysti hieman masentaa sosiaalisen median ammattilaista. Varsinkin sellaista, jonka leipä on kiinni siitä, että yritykset kiinnostuvat uusista tavoista olla läpinäkyvä ja kommunikoida asiakkaidensa kanssa. Yritysten sivuille nimittäin kirjoitellaan vielä laiskemmin: ainoastaan viidesosa suomalaisista netinkäyttäjistä kommentoi yritysten tuotteita tai palveluita sosiaalisessa mediassa.
Toisaalta numerot puhuvat myös toisenlaista kieltä. Nimittäin 46 prosenttia suomalaisista luottaa kavereidensa kommentteihin brändeistä verkossa.
Ei ole siis syytä huoleen alan ammattilaisellakaan! Jopa Twitter, tuo suomalaisten aiemmin hieman hyljeksimä some-palvelu, jossa lauotaan lyhyitä viestejä ajankohtaisista aiheista, koki suuren esilletulon itsenäisyyspäivänä. Yle ohjasi twitterkommentteja presidentin juhlista vanhaan kunnon tekstitelevisioon ja niin monen tunnin elitiseltä haiskahtavasta kättelyrumbasta tuli koko kansan juhlaa. Twitterväki piti hauskaa ja hauskuutti ja teki hieman iänikuisesta ohjelmaformaatista ihan uudenlaisen.
Tässä onkin koko sosiaalisen median pointti, joka tekee tästä työstä hauskaa. Pikkuhiljaa sosiaalinen media muuttaa perinteisiä tapoja kuluttaa, kommunikoida, vaikuttaa, seurata mediaa ja jopa juhlia!
Kyllä siinä bisneksessä on mukava olla mukana.

Terveisiä Lappi-brändin ryhmästä

2011-12-04T11:20:00.001+02:00

Lapin Kansan some-kolumni

Kirjoitin taannoin kriittiseenkin sävyyn Lappi-brändin työryhmästä. Pelkäsin, että ruohonjuuritason ääni jää kuulumatta ja säröilyjä ei hyväksytä.
Olen nyt osallistunut yhden intressiryhmän työskentelyyn. Ne ovat olleet kaikille avoimia. Niihin ovat osallistuneet mm. elinkeinokehittäjät, hankeihmiset, projektipääälliköt ja turismivirkamiehet. Sekä muutama yrittäjä, joka haluaa turvata oman intressialueensa Lapin uudessa kuvassa.
Työskentely sinänsä oli hauskaa ja jotain saatiin aikaankin. Jostakinhan tietysti on pakko lähteä liikkeelle.
Esimerkit hyvin brändätyistä alueista ovat yleensä niin suurilla satsauksilla tehtyjä, että Lappi ei sellaisiin pysty. Barcelona tarvitsi olympialaiset, Bilbao Guggenheimin. Silikonilaakson pöhinän taas synnytti kokonaisen globaalin teollisuudenalan muutto alueelle.
Meiltä Lapista löytyi osallistumassani ryhmässä melko yksimielisesti keskeiset vahvuudet: arktisuus ja puhtaus. Niiden lisäksi kaivattiin yrittäjähenkeä nykyisen ruikutuksen tilalle.
Seuraavaksi alkaa prosessi jonka päätteeksi toiveet ja vahvuudet pitäisi saada kiteytettyä tavoitteiksi, teoiksi ja symbolisiksi teoiksi. En usko, että sitä edes näillä osaavilla ryhmillä saadaan tehtyä. Siihen tarvitaan joukkovoimaa.
Luen joka päivä sosiaalisesta mediasta valtavat määrät ihan muuta kuin ruikutusta Lapista: siellä on iloa, ylpeyttä, pieniä ja suuria onnistumisia. Eli joukkovoimaa, näkemystä ja tahtoa on olemassa! Se on vain osattava ottaa käyttöön.

Somennustuksia tulevalle vuodelle

2011-11-27T13:29:00.001+02:00

Aloitetaanpa ensi vuoden ennustuksien listaaminen nyt hyvissä ajoin. Eli pieni lista ensi vuoden trendeistä, jotka koskevat sosiaalista mediaa.

Kaupat ja palvelut somettuvat viimeinkin. Lehti-ilmoitusten hinnat nousevat ainakin sen 9% ja pienyritykset lopettelevat ilmoittamasta lehdessä. Nämä yritykset huomaavat, että he voivat informoida parhaiten olemassaolevia asiakkaitaan Facebookin avulla ja nämä auttavat markkinoinnissa levittämällä tietoa yrityksistä verkostoilleen. Mutta vain jos yritykset osaavat Facebook-sivuillaan tarjota jotain, mitä asiakkaat tarvitsevat.
So-Mo-Lo -sovellukset valloittavat kännykkämme. Sosiaalinen, mobiili ja lokaali sovellus älypuhelimessamme kertoo, mihin kannattaa mennä syömään tai viihtymään. Se myös ohjaa meidät sinne navigaatiotoiminnolla. Näemme myös missä kaverimme ovat ja miten he ovat arvostelleet palveluja.
Kännykkään pääsy vaatii vähän enemmän satsausta. Erilaiset m. -ratkaisut (esimerkiksi m.levi.fi) ovat tekniikaltaan jo vanhentuneet. Uusista älypuhelimista halutaan katsella kauniisti skaalautuvaa sivua. Sille halutaan myös kommentoida. Vain HTML5-standardi kelpaa.
Kaikkiin uusiin digitaalisiin palveluihin on lisättävä sosiaalinen elementti. Niitä vailla olevat palvelut jäävät myös vaille käyttäjiä.
Facebook lisää merkitystään elämässämme yhä. Tekstiviestit ja jopa puhelut alkavat siirtyä sinne. Facebookiin ilmestyy kauppoja ja siellä olevien yritysten täytyy satsata brändättyyn sisällöntuotantoon.

Herätetään luottamusta

2011-11-20T10:57:00.001+02:00

(Lapin Kansan some-kolumni 20.11.)

Tätä kolumnia kirjoitan junassa. Olen siirtymässä yrittäjäkoulutuksista Luostolta Ouluun pitämään päivää viestinnän johtamisen koulutuksessa. Tällä viikolla olen käynyt myös Lapin yliopistolla puhumassa henkilöbrändäyksestä ja verkostoitumisesta.

Olen siis antanut koulutusta sosiaalisesta mediasta viestinnän, markkinoinnin ja urakehityksen näkökulmista.

Perussanoma on ollut koko ajan sama: ”Jakakaa tietoa niin lisäätte vuorovaikutusta ja herätätte luottamusta ja kannustatte yhteistyöhön”. Tämä pätee niin yritysten facebook-sivuilla kuin korporaatioviestinnässäkin. Se vauhdittaa myös urakehitystä, jossa nykyään painaa myös digitaalinen jalanjälki.

Ansaintaa ei pidä ajatella ykkösprioriteettinä sosiaalisessa mediassa. Yhteistyö vaikkapa asiakkaiden kanssa voi tuoda yritykseen uusia ideoita ja vauhdittaa tuotekehitystä. Asiakas, joka otetaan huomioon on uskollinen asiakas. Ansaintaakin siis tulee, mutta vähän pidemmällä tähtäyksellä.

Suomalaisten yritysten läsnäolo somessa on silti todella päämäärättömän oloista. Tuore kysely kertoo, että yritysten someponnisteluihin haetaan apua ensisijaisesti mainostoimistoilta. Onkohan sitten niin, että mainostoimistojen vetämänä tehdään sosiaalisessakin mediassa lyhytjänteisiä kampanjoita? Toisin sanoen pyritään herättämään nopeasti uusia tarpeita sen sijaan että keskityttäisiin löytämään ja tyydyttämään olemassaolevia.

Yksisuuntaisessa markkinoinnissa, joka ei liiemmälti asiakasta arvosta ei ole enää uskottavuutta. Se ei herätä luottamusta.

Google+ avautui yrityksille

2011-11-13T11:20:00.001+02:00

Lapin Kansan somekolumni 13.11.

Google+ on kasvanut nopeammin kuin mikään sosiaalisen median palvelu ikinä. Nimittäin jos kasvua mitataan rekisteröityneiden käyttäjien määrässä. On aivan toinen juttu, että kuinka moni sitä oikeasti käyttää.
Palveluun ovat tähän mennessä saaneet kirjautua vain yksityishenkilöt, mutta tällä viikolla portit avattiin viimein yrityksillekin.
Yritykset voivat innostua Google plussasta enemmän kuin Facebookista koska se tarjoaa monipuolisia yrityskäyttöön sopivia toimintoja.
Yhdeltä G+ yrityssivulta voi kätevästi jakaa materiaalia kohdennetusti: VIP-asiakkaille, sidosryhmille ja vaikkapa omille työntekijöille. Googlen muiden palveluiden integroituessa plussaan, se tarjoaa myös intraneteille tyypillisiä ominaisuuksia nykyaikaisin some-maustein.
Google-haut ovat jo ottaneet plussan osaksi toimintojaan. Pian haut tukevat varmasti erityisesti Google+ palvelussa olevia yrityksiä. "Googlaamisen" painopiste muutenkin keskittyy yhä enemmän sosiaaliseen hakuun. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen ostopäätöstä etsitään tietoa siitä mitä oma verkosto on sanonut tuotteesta tai palvelusta.
Google+ tarjoaa lisäksi Hangout-toiminnon, jossa esimerkiksi asiakasneuvontaa tai tuote-esittelyitä voidaan tuottaa asiakkaille tai vaikka jälleenmyyjille helpoilla videoneuvotteluilla.
Google+ yrityssivut ovat yrityksille ja organisaatioille liki täydellinen paketti. Vain yksi elementti puuttuu vielä: innostuneet massat.
Rautasillan Google+-sivut löytyvät osoitteesta http://gplus.to/rautasilta

Somekriisi

2011-11-05T13:27:00.000+02:00

(Lapin Kansa. Somekolumni 5.11.)
Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että yritysten on tehtävä sosiaalisen median kriisisuunnitelma.
Suunnitelmissa pitää ottaa huomioon sosiaalisen median sisällä tapahtuvat kriisit. Voi esimerkiksi syntyä boikottiryhmiä tai yritysten ylläpitämiin sosiaalisen median palveluihin tehdään vihamielisiä hyökkäyksiä tai siellä kritisoidaan näkyvästi yritystä ja siihen on reagoitava.
Etenkin matkailuyritysten täytyy ottaa huomioon myös onnettomuudet tai luonnonkatastrofit. Perinteiset tiedottamisen linjat saattavat olla tukossa tai riittämättömät. Silloin tietoa haetaan myös sosiaalisen median kautta. Oikean tiedon saatavuus voi silloin olla elintärkeää.
Tällaiset suunnitelmat pitää tehdä samalla kun tehdään muutkin sosiaalisen median strategiset päätökset. Somessa ja somekriisissä ylläpitäjien on aina tiedettävä: Kuka? Mitä? Milloin? ja Millä välineillä?
Tavallinenkin ihminen voi joutua isoon pyöritykseen sosiaalisessa mediassa. Nettikiusaamista löytyy jo kouluista, mutta myös aikuiset ihmiset syyllistyvät välillä ylilyönteihin.
Yksi esimerkki on aivan tuore. Television ajankohtaisohjelmassa eräs yksityishenkilö antoi typeriä ja suvaitsemattomia kommentteja. Joku perusti heti Facebookiin tämän henkilön ajatuksia vastustavan sivun. Sivulle tuli alle vuorokaudessa toistakymmentätuhatta jäsentä.
Homma riistäytyi nopeasti käsistä ja siitä tuli tämän harkitsemattoman yksityishenkilön kiusaamis -ja herjaussivu. Tässä tapauksessa onneksi ylläpitäjä oli hereillä ja poisti koko sivun.

Vapautetaan tieto

2011-10-30T09:54:00.000+02:00

(Lapin Kansan some-kolumni 30.10.)

Rovaniemen kaupunki alkaa julkaista omaa tiedotuslehteä. Rovaniemen kaupungin Kiela-päätöksestä tekemässä valituksessa annetaan ymmärtää, että kansalaisaktiivisuus ja media on kielteinen asia. Muutenkin täällä tunnutaan mietittävän enemmän tiedon panttaamista, kuin jakamista.

Muualla maailmassa pohditaan keinoja tiedon vapauttamiseen.

Uskon, että Rovaniemellä tässä on kysymys vanhan vallan kipuilusta, uuden ajan tullessa. Uuden ajan tieto on vapaata ja sitä saa kommentoida, siihen saa lisäillä ja siitä tehdään uusia innovaatioita. Sitä ei siis syötetä valmiiksi pureksittuina paketteina alamaisille.

Teknologia ja sosiaalinen media antavat siihen jo nyt aivan uusia mahdollisuuksia. Ainoastaan ajatusmallimme on muututtava.

Mitä jos vapauttaisimme esimerkiksi museoiden ja kirjastojen tiedon ihmisten yhdisteltäväksi? Mitä uutta käyttöä sillä vapautettuna olisi?

Vanhaan valokuvaan voisi käyttäjä liittää karttatiedon: tässä tämä on kuvattu ja joku toinen etsisi paikan ja lähettäisi kuvan: tällainen paikka on nyt. Kirjasto liittäisi paikkaan liittyvän dokumentin ja joku kirjaisi siihen isovanhempiensa kertoman tarinan. Matkailuyrittäjä voisi keksiä tätä yhdistelmää hyväksi käyttävän turistielämyksen. Keneltä se olisi poissa?

Tieto haluaa olla vapaa. Se ja erilaisten ajattelutapojen yhteistyö synnyttää innovaatioita. Ja innovaatioista syntyy iloa, toivoa, yrittäjyyttä!

Ei siis kehitellä tapoja kahlita tietoa laatikoihin. Vapautetaan tieto!

Sosiaalinen media ei ole tietotekniikkaa

2011-10-23T10:29:00.000+03:00

(Lapin Kansa, some-kolumni 23.10)
Olin torstaina Luostolla valmistelemassa kymmenen yrityksen sosiaalisen median koulutusta. Lapin Ely-keskuksella on tuore ohjelma, jonka kautta on mahdollisuus tukea yritysryhmien kouluttautumista liiketoiminnan eri osa-alueilla. Sosiaalinen media on mukana ensimmäistä kertaa.
Tämä on hieno juttu. Lyhyiden ja tehokkaiden koulutusten jälkeen yrityksillä on mahdollisuus saada yrityskohtaista parin tunnin klinikka-apua ja jopa päivän kestävää yrityskohtaista konsultaatiota. Pienillä yrityksillä on paljon saavutettavaa sosiaalisessa mediassa, mutta ei ole useinkaan resursseja hankkia koulutuksia omin voimin. On siis hyvä, että kouluttautumista tuetaan.
Koulutusten antajayritykset kilpailutettiin keväällä. Sosiaalinen media oli kilpailutuksessa sijoitettu tietotekniikan osa-alueeksi. Siellä se on aivan väärässä paikassa. Yritysten näkökulmasta sosiaalinen media sijoittuu johonkin markkinoinnin ja viestinnän välimaastoon. Joskus siltä odotetaankin vääriä asioita. Markkinointia siinä on vaikkapa brändin tehokas mukanaolo, potentiaalisten asiakkaiden digitaalisessa elämässä ja toiminnassa. Viestintää taas (parhaimmillaan) on aito kommunikaatio oikeiden ihmisten kanssa heitä kiinnostavista asioista. Näiden yhdistäminen on sosiaalista mediaa.
Tietotekniikkaa some ei ole, vaikka siinä teknisiä vempeleitä käytetäänkin. Sosiaalisen median asiantuntijan pitää tietää miten ja miksi ihmiset käyttäytyvät ja kommunikoivat toistensa kanssa verkossa. Laitteet ja alustat, joilla se tapahtuu on vasta toissijaista

Laajentamalla verkostoasi laajennat maailmankuvaasi

2011-10-16T00:38:00.000+03:00

(Lapin Kansan some-palsta 16.10.)

Vähän aikaa sitten naureskeltiin jos jollakin oli 200 kaveria facebookissa: kenellä muka on 200 kaveria?

Nettikäyttäytymisemme muuttuu koko ajan. Kasvava osa materiaalista, jota jaamme on pian jotain ihan muuta, kuin arkisten askareiden esittelyä. Kontaktiverkostostamme onkin tulossa informaatiotulvan suodatin

Jos kontaktiverkostomme on suppea, informaatio, jota siltä saamme, on meidän nykyistä ajatteluamme tukevaa.

Vanha mediahan toimi (ja toimii tietysti yhä) maailmankuvamme avartajana. Koulutetut portinvartijat valitsevat asioita, joita meille kerrotaan: me otamme niitä vastaan ja muodostamme niistä oman mielipiteemme. Meidän täytyy vain luottaa, että toimittajakoulutus takaa tarpeeksi hyvät valintakriteerit ja mediatalojen omistussuhteet eivät vaikuta uutisvalintohin.

Mutta nyt olemme siirtymässä vaiheeseen, jolloin verkostomme onkin se portinvartija, joka valikoi kaikesta maailman informaatiosta eteemme tulevat näkemykset. Silloin on vaarallista, jos verkostomme on liian suppea.

Uskon, että ammattimaisella sisällöntuotannolla on vielä tilausta ja tehtävää. Sen tuottamaa materiaalia kulutetaan yhä valtavat määrät. Jakelu ja tietysti ansaintalogiikka on vain muuttumassa.

Itse valitsemassamme sosiaalisen median maailmassa meidän pitää uskaltaa laajentaa verkostojamme. Meidän on valittava informaatiovirtaa myös turvallisen maailmankuvamme ulkopuolelta.

Se on aivan uusi haaste.

Työpaikkojen toimintatavat muuttuvat hitaasti jos ollenkaan

2011-10-09T11:31:00.000+03:00

(Lapin Kansan some-palsta 9.10)

Olen ohjannut muutamia työyhteisöjä sosiaalisen median sisäiseen käyttöön. Kysymys ei siis ole Facebookista. Tulokset eivät ole aina olleet rohkaisevia. Työhierarkiat eivät ole murtuneet. Luovat voimat eivät ole päässeet vapaasti virtaamaan. Esittelemäni raja-aitoja rikkovat toimintatavat ja avoin viestintäkulttuuri eivät ole jalkautuneet. Ainakaan aina.

Työpaikat ovat usein aika hyvin puolustustaisteluun varustettuja bunkkereita, joiden siiloihin on panostettu. Toimintatapoja on vaikea muuttaa:

"Sähköposti on toiminut loistavasti jo 15 vuotta, se on kätevä ja sitä osaavat viimeinkin jo kaikki käyttää, miksi sen käyttöä pitäisi vähentää?"
"Sehän vähentää työtehoa kun henkilöstö chattäilee toistensa kanssa!"
"Eikös nämä uudenlaiset yhteistyömahdollisuudet vain sekoita pitkään rakennettuja ja yhteisesti sovittuja työnkuvia?"
"Viestintä on johdon asia!"

Ja niin edelleen.

Ennakkoluulojakin tulee vastaan. Osa jopa ei tule edes koulutukseen, koska ei halua mennä sosiaaliseen mediaan, vaikka käytetyt välineet ovat organisaation sisäisiä. Sosiaalisesta mediasta puhuminen herättää usein tunteita niin paljon, että termiä ei edes kannata käyttää. Yhteisölliset työtavat on neutraalimpi ilmaisu.

Työelämä toki vaatii paljon ja ylimääräiseltä tuntuva herättää vastustusta. Työn kuormittavuuden vähentäminen ja tehokkaampien menetelmien käyttöönotto uusilla yhteistyömenetelmillä, olisi kuitenkin kaikkien etu.

Helppoa se ei ole. Ainoa muutosta pelottavampi asia on nimittäin muutos työpaikalla.

Uusi Facebook brändää elämäsi

2011-10-02T11:31:00.001+03:00

(Lapin Kansan somekolumni 2.10.)

Facebook tuntuu taas haluavan tietää meistä koko ajan enemmän. Se haluaa, että kerromme itsestämme: mitä katsomme, mitä kuuntelemme, mitä syömme, mitä juomme. Uusi Facebook jopa lisää tykkää-verbin rinnalle kyseisiä verbejä ja haluaa meidän kertovan elämäntarinamme syntymästä saakka.

Tämän taustalla on osaltaan markkinointi: antamiemme tietojen avulla suklaan rakastajat löytävät makeissivut ja vaippatietoutta ei tarvitse ottaa vastaan, jos elämäntilanne ei vaippoja kaipaa.

Yksilötasolla näiden toimintojen kautta löydämme uusia elämyksiä helpommin: musiikkia, elokuvia, uutisia. Löydämme toisistamme uusia puolia ja mieltymyksiä. Uudet toiminnot tekevät helpommin asioista sosiaalisia objekteja, jotka yhdistävät meitä ja synnyttävät keskustelua, intohimoja.

Näissä toiminnoissa tulee myös selkeämmin nähtäväksi se, minkälaisen julkisuuden itsellemme hankimme. Se on järkyttänyt jo monia. Vaikka yksityisyysasetukset eivät tällä kertaa muuttuneetkaan, keskustelumme ovat nyt paremmin löydettävissä. Uutisnauha kertoo toiminnoistamme nyt enemmän. Kaikki eivät ole siitä pitäneet.

Syntymässä on huikea uuden avoimuuden aikakausi. Jokaisen pitäisi silti osata asettaa julkisuusasetuksensa ja harkita oman avoimuutensa taso jopa pitkällä tähtäimellä.

Vaikka nettihaut työntekijää valitessa ovatkin vielä kiellettyjä ilman lupaa, nettipresenssimme vaikuttaa. Se mitä kannattaa julkisesti kertoa ja miten sitä säädellään on uusi kansalaistaito. Joko kouluissa osataan opettaa sitä?

Sosiaalisen median työt lisääntyvät ja monimutkaistuvat

2011-09-25T10:48:00.000+03:00

(LAPIN KANSAN SOMEKOLUMNI 25.9. 2010)
Facebook on juuri nyt läpikäymässä historiansa suurinta mullistusta toiminnoissaan. Palvelua käyttäneet tietävät, että se on muuttunut monta kertaa aiemminkin. Nyt muutos on iso ja syvälle menevä.
Muutos on sosiaalisen median palveluille tyypillistä. Ollaan ikäänkuin koko ajan puolivalmiissa tuotteessa, jota parannellaan käyttäjäpalautteitten tai omistajien visioiden mukaan.
Tämä on varmasti ongelma sille kasvavalle joukolle, jonka työtehtäviin sosiaalinen media organisaatiossa kuuluu. Lapissa varsinkin matkailualalla, mutta myös muilla toimaloilla someen liittyvät työt lisääntyvät ja monimutkaistuvat koko ajan.
Esimerkiksi uudessa Facebookissa sisältöstrategia tulee korostumaan räjähdysmäisesti.Sosiaaliseen mediaan liittyvät tehtäväthän ovat hiipineet monen työpäivään ikäänkuin varkain. Siksi ehkä on ajateltu, että ne voi tehdä helposti muun työn ohessa.
Se on virhearvio, sillä vaikuttava sosiaalisen median toteuttaminen tarkoittaa organisaation viestintäkulttuurin muutosta. Viestintäkulttuurin muutos taas muuttaa koko organisaatiokulttuuria. Vieläkö kuulostaa OTO-hommilta tai harjoittelijan kevyeltä duunilta? Vai olisiko itse asiassa kysymys strategiatason toiminnasta?
Itseltäni menee työviikosta aina ainakin yksi kokonainen päivä alan uusien asioiden opetteluun, testaamiseen ja arviointiin.
Uutta on omaksuttava koko ajan.Koulutusta siis tarvitaan työpaikoille oman aktiivisen opiskelun lisäksi. Yhden luennon kuuleminen seminaarissa silloin tällöin ei riitä.

Terveisiä Lappi-brändin asiantuntijaryhmälle

2011-09-18T10:48:00.000+03:00

(Lapin Kansa somepalsta 18.9. 2011)

Onnea työllenne! Luminen ja luonnollinen Lappi on loistava brändi. Ehkä brändiviestiin ei paljon muuta tarvitakaan.

Erityisen hyvältä minusta ei kuulosta se, että ryhmän ulkopuolelle on jostain syystä on rajattu kaikki muut, paitsi ”elinkeinoelämän- ja yhteiskuntavaikuttajat”.

Onkohan työryhmässä juuri ne ”tavalliset epäillyt”. Eli ne, jotka kansoittavat kaikki muutkin korkean profiilin työryhmät. Onko ruohonjuuritaso unohdettu? Entä kansalaisaktivistit ja ekoajattelijat?

Voin olla väärässä. Voidaan myös miettiä onko ylipäätänsä asiantuntijatyöryhmillä mitään merkitystä brändille. Brändi kun on tekoja.

Mitkään mainostoimiston ihmetemput eivät muuta sitä mielikuvaa, joka ihmisillä Lapista on. Mutta teot muuttavat ja vahvistavat. Mainonnan tyrkyttämiin mielikuviin luotetaan yhä vähemmän. Yksittäisten ihmisten jakamiin tarinoihin on suurempi luottamus. Ne kun perustuvat koettuun.

Brändityöryhmät ovat usein innoittuneet sellaisiin visioihin, että tavalliset matkailijat näkevät niiden läpi, tai pettyvät kun ne eivät vastaa todellisuutta, jolloin vaikutus on miinusmerkkinen. Brändi pitää myös ”myydä” paikallisille. Jos he eivät tunnista visiota, eivät he halua sitä toteuttaakaan. Silloin brändillä ei ole vaikuttavuutta.

Toivon siis brändityöryhmältä näkemyksiä siitä, mitä haluamme ja voimme olla ensisijaisesti lappilaisina. Ei siis sitä, miltä haluamme näyttää, jotta tänne kannettaisiin paljon rahaa. Se ei kanna pitkälle.

Digitaalinen jalanjälki on ansaittua mainetta

2011-09-11T10:30:00.000+03:00

(Lapin Kansa somekolumni 11.9. 2011)
Olin torstaina puhumassa Pyhätunturilla kulttuurimatkailun viestinnästä. Lapissa on lukuisia kovatasoisia tapahtumia:mm. Sodankylän elokuvajuhlat, Luosto Classic, Pyhä Unplugged. Kansainvälistä tasoa on myös esimerkiksi Inarin Skabmagovat.

Lisäksi Rovaniemellä on nyt kova kolmikko kulttuurinähtävyyksiä: Korundi, Pilke ja Arktikum. Viestintään on siis paljonkin syytä satsata ja petraamistakin varmasti löytyy.

Itse puhuin seminaarissa kulttuurimatkailijan digitaalisesta jalanjäljestä, eli ansaitun maineen hyödyntämisestä. Kun rahaa ei ole kottikärryllä kärrättäväksi mediaostoihin, niin kannattaa pitää huolta, että sosiaalisessa mediassa leviävä maine löydetään ja hyödynnetään markkinoinnissa. Kulttuurikokemukset ovat sellaisia elämyksiä, joita halutaan jakaa sosiaalisessa mediassa. Juuri se on ansaittua, ei ostettua mainetta.

Tärkeintä on mahdollistaminen. Siispä laadin muistilistan 1. Täytyy tarjota ilmainen netti, jotta kansainväliset matkailijatkin voivat kertoa kokemuksistaan heti. 2. Tapahtumiiin pitää luoda luontevia ja brändättyjä kuvauspaikkoja: kuvat leviävät sosiaalisessa mediassa. 3. Kannattaa kannustaa jakamista näkyvästi. Siinä listan kolme ensimmäistä kohtaa.

Mutta kaikki tämä vaatii ennakkosuunnittelua. Osaksi kaikkea viestintästrategiaa täytyy ottaa sosiaalisen median suunnitelma. Asiakkaan jaettu elämys on aina paras mainos. Lisäksi sosiaalisessa mediassa leviävällä materiaalilla on pitkä häntä. Se löytyy vuosienkin päästä.

(kulttuuri-)Matkailijan digitaalinen jalanjälki -Hyödynnä ansaitsemasi maine

View more presentations from rautasilta

Saitko töitä suhteilla?

2011-09-04T10:30:00.001+03:00

(Lapin Kansan some-kolumni 4.9.)

Muistatteko aikaa kun oli jotensakin epäilyttävää, jos joku oli saanut työpaikan suhteilla? Silloinhan annettiin ymmärtää, että ”oikeilla ansioilla” ei ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Nykyään on vaikea ajatella, että työpaikkaa saisi muuten kuin suhteilla. Rekrytointia tehdään jo paljon sosiaalisessa mediassa: kysellään verkostolta vihjeitä hyvistä tyypeistä, tai heitetään verkot suoraan verkostoihin.

Nettimaineen hallinnasta on tulossa uusi kansalaistaito ja hyvät verkostoitujat ovat haluttuja työelämässä.

LinkedI-palvelu on professionaalin verkostoitumisen keskiössä: siellä kaikki ovat työagendalla liikenteessä, jolloin CV ja se keitä sinä tunnet, on tehty näkyväksi. Pelin henki on selvä.

Mutta entäs sitten Facebook? Siellähän ollaan Kavereita? Tapahtuuko sielläkin verkostoitumista urakehitys mielessä? Varmasti.

Mutta rajat ovat naamakirjassa vielä hämärät ja pelisäännöt kullakin käyttäjällä omansa. Pienessä kaupungissa, kuten vaikkapa Rovaniemellä, tulee aina välillä tsekattua naamakirjaa: ”Ai tuo on ton kaveri...nyt ymmärrän”.

Oma lähtökohtani on se, että ovet ovat auki. Kavereinani on ihmisiä, joita en ole tavannut, mutta ei yhtään sellaista, jota en tuntisi jotenkin. Lähinnä työympyröistä virtaa lisää uusia kavereita. Joskin myös menneisyyden kerrostumista löytyy vielä ammennettavaa.

Hämärtääkö tämä sitten ystävyyden rajoja tai arvoja? Tuleeko ystäväverkostostamme pelkkä uraväline? En usko. Sosiaaliset suhteemme ovat aina olleet monikerroksellisia. Jotkut ovat vain ystävämpiä kuin toiset!

Kirjastoista some-hubeja

2011-08-28T10:26:00.000+03:00

(Lapin Kansan some-kolumni 28.8.)

Perinteikkäistä suomalaisista instituutioista harva on vielä tänäänkin sellainen vireä sosiaalinen keskus kuin kirjasto.

Kirjastot ovatkin myös oivallista maaperää sosiaaliselle medialle. Kirjastoissa on seurattu aikaa ja tehty itsenäisiäkin ratkaisuja, sen mukaan mikä on edistää niiden palvelua. Kunnallisista laitoksista juuri kirjastot ottivat ensimmäisten joukossa vaikkapa Facebook-sivut käyttöönsä. Eivätkä ne kyselleet, että sopiiko tämä kunnan tiedotuskäytäntöön. Kirjastoissa ajateltiin, että se sopii asiakaspalveluun.

Niin kirjastojen kuin yritystenkin tulisi ulkoisessa sosiaalisessa mediassaan lähteä siitä, miten asiakkaita palveltaisiin paremmin ja miten heidän ongelmiaan voitaisiin ratkaista uusilla tavoilla.

Sosiaalinen median pitää olla organisaatioille ensisijaisesti palvelua: autetaan asiakkaita saavuttamaan jokin päämäärä. Jos tämä näkökulma jää huomaamatta, pitää huomiota kerjätä kisoilla ja arvonnoilla. Se ei pitkälle kanna.

Kirjastoilla on elämänsä tilaisuus pidentää palvelutiskiään kauas somen syövereihin, miettimällä asiakaslähtöisyyttä yhä uudestaan. Suosittelut, lukuverkostot, keskustelut, kokemusten vaihto yms. tekevät lukemastamme vielä vahvemman sosiaalisen objektin. Se yhdistää ja lisää ymmärrystä.

Lapin kirjastoihmisille alkaa tänä syksynä koulutus, jota saan olla vetämässä. Pyrimme siihen, että mahdollisimman suuri osa koulutuksessa yhdessä tuottamastamme informaatiosta tulee olemaan kaikkien saatavilla!

Kuva: Rovaniemen kaupunginkirjasto

Oman osaamisen tunnustaminen

2011-08-24T12:28:00.000+03:00

Toisaalla piti luetella ydinosaamistaan ja toisaalla taas moitittiin sosiaalisen median toimistoja huonosta tuotteistamisesta.
Se pisti miettimään. Olen huono tuotteistamaan palveluitani ja niitä on varmaan ihan turhan työlästä ostaa. Toisaalta mitään räätälöimätöntä en ole kyllä tässä vuosien aikana tehnytkään.
Mutta kun rupesin sitä listaamista tekemään niin kyllähän siitä ihan hyvä fiilis tuli. Uskon, että tässä minun alani osaamisessa on elämänkokemuksesta (ja työelämänkokemuksestakin) hyötyä. Kun mediaa inhimillistetään vuorovaikutukselliseksi ja työyhteisöjä kannustetaan tehokkaampaan yhteistyöhön ja yrityksiä yritetään avata aidosti asiakaslähtöisiksi niin ei siinä pelkät markkinointitaidot riitä.
Siipä pistän itseni likoon (jälleen kerran, ydinosaamista?) ja teen nuo osaamiseni näkyviksi. Se lienee ensimmäinen askel tuotteistukseen. Miltä tuo lista sinusta näyttää ja oletko tehnyt omasi?

Ydinosaaminen:

-Sosiaalinen media ja journalismi & mediataloyhteistyö

-Sisällöntuotanto, sparraus ja opetus. Myös videot (ml. laadukas mobiilituotanto)

-Verkkoyhteisöjen luominen ja kaitseminen.
-Organisaatioiden sisäinen kollaboraatio
-Motivaatioluennot-Modernin viestinnän Käytännöllistäminen-Konkretisoiminen-Yksinkertaistaminen. KISS
-Digitaalisen jalanjäljen jäljittäminen matkailussa

-Läsnäolo sosiaalisessa mediassa

-Hiljaisten signaalien pohdiskelu

Sosiaalisen median käyttö arkipäiväistyy

2011-08-21T12:12:00.001+03:00

(Lapin Kansan some-palsta 21.8. 2011)

Kesällä 2010 Suomessa oli kummallinen villitys, jossa ihmiset usuttelivat itseään tekemään kaikenlaisia hullutuksia Facebookin kautta. Kuka muistaa kaivurijukan tai jopomiehen?

Tältä kesältä tempaukset ovat puuttuneet, on jopa puhuttu sosiaalisen median innostuksen laantumisesta. No, ehkäpä kysymys on arkipäiväistymisestä. Muistan kun kaikki pöhisivät matkapuhelimistaan mutta kännyköiden yleistyessä innostus laantui. Kaikki niitä yhäkin käyttävät vaikka mallit saattavat vaihtua.

Sosiaalista mediaa käytetään koska se on kätevää. Katsotaan vaikkapa hauskaa youtube-videoita ja osallistutaan mielenkiintoisiin keskusteluihin, jaetaan kuulumisia. Näin se pitää ollakin.

Nyt toivottavasti yritykset ja organisaatiotkin perustavat profiilejaan eri palveluihin suunnitelmallisesti siksi, että kokevat sen tarpeelliseksi, eikä sen takia, että se on muotia ja modernia. Ne voivat vaikkapa haluta tuotteistaan palautetta tai tehostaa asiakaspalveluaan.

Yksityisyyttäkin osataan jo varjella. Kaikkea ei kerrota koko ajan. Ymmärretään myös, että ilmaispalveluja ei ole. Rahalla hauskoista ja hyödyllisistä palveluista ei aina makseta, vaan tiedoilla, kertomalla omasta kulutuskäyttäytymisestä. Ei noiden palvelujen ylläpitäjiä silti yksittäisen ihmisten käyttäytyminen kiinnosta vaan miljoonan.

Rovaniemen kaupunkikin on nyt virallisesti Facebookissa! Kaupunki tiedottaa lähinnä tapahtumistaan osoitteessa www.facebook.com/rovaniemi.fi Siitä lienee helppo tykätä.

Google+ tuo houkuttelevan lisän someverkostoihin

2011-08-14T11:30:00.001+03:00

Lapin Kansan some-kolumni 14.8. 2011

Google tuli heinäkuussa rytinällä sosiaalisen median markkinoille. Yhtiöllä on takanaan pari epäonnistunutta viritelmää, mutta toisaalta myös aikaa oppia Facebookin virheistä. Nyt näyttää siltä, että nettijätin Google+ on menestys.
Suomalaisittain Google+ tuntuisi olevan houkutteleva palvelu niille, joille Facebook on liian kaupallinen ja juoruileva ja Twitter taas hämärä ja sattumanvarainen.
Siellä ei ole Facebokin tavoin mitään ”alatko mua?”-rallia vaan ketä tahansa voi seurata. Lisäksi siellä ei nolosti tykätä vaan sen sijaan siellä annetaan aikuismaisesti Plussia!
Palvelussa voi aika intuitiivisesti rakentaa erilaisia kohdistettuja Piirejä, joille jaetaan erilaista materiaaleja. Tämä ominaisuushan on Facebookissakin, mutta se on onnistuttu tekemään niin hankalaksi, että harvat sitä käyttävät.
Tällä hetkellä Google+ on vielä osittain suljettu, sinne pääsee vain saatuaan kutsun. Tämä tarkoittaa sitä, että siellä on ns. tekno-edelläkävijöitä ja meno aika kuivakkaa.
Kiinnostavimpia ominaisuuksia teknisesti virtaviivaisessa palvelussa on Hangout. Siinä max 10 käyttäjää voi olla nettikameroineen ja -mikkeineen videoneuvotteluyhteydessä. Sovellukselle löytynee monia käyttötapoja.
Yrityksille Google+ tulee olemaan houkutteleva. Tapa millä ihmiset hakevat tietoa muuttuu sosiaaliseksi ja palvelu yhdistää Googlen hakukoneosaamisen ja sosiaalisten verkostojen suositukset. Yritysprofiilit palveluun ovat kuitenkin vasta tulossa.
Google+ ei tule kaatamaan Facebookia, eikä käsittääkseni sitä yritäkään. Twitterin etenemisen Suomessa se todennäköisesti pysäyttää.

Mistä puhun kun puhun sosiaalisen median asiantuntijoista

2011-08-05T12:09:00.000+03:00

Blogahdukseni nimi on väännös Haruki Murakamin kirjan nimestä ”Mistä puhun puhun juoksemisesta”, joka taas on väännös lempikirjastani, Raymond Carverin ”Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta”

Murakami kirjoittaa juoksemisesta tavalla, joka tuntuu liittyvän niin moneen muuhunkin alaan. Juokseminen Murakamin mukaan vaatii sitä, että totutamme lihaksemme siihen. Se vie aikaa ja lihaksistomme pistää hanttiin sen minkä pystyy, kunnes viimein alistuu ja alkaa totella.

Ennen kuin juoksemisesta ja sen mukanaan tuomasta hyvästä kunnosta pystyy nauttimaan on pää on pidettävänä kovana ja tavoite selkeänä: maratonia ei juosta ilman pitkäjänteistä, systemaattista harjoittelua, ainakaan yleensä.

Mitä asiantuntijalta vaaditaan?

Suomesta löytyy sosiaalisen median asiantuntijoiksi itseään kutsuvia jo hämmästyttävän paljon. Kun itse aloitin muutama vuosi sitten niin meitä ei ollut kuin muutama.

Mitä sosiaalisen median asiantuntijalta sitten vaaditaan? Asiakas ei välttämättä osaa vielä yksilöidä vaatimuksiaan, joten meidän on tehtävä se itse. Olen tullut siihen tulokseen, että asiantuntijalta vaaditaan todella paljon!

Enää ei riitä mihinkään se, että konsultti osaa neuvoa miten Facebook-sivu perustetaan ja miten käytetään Twitterin hastageja. Mielestäni nyt pitää olla syvempää ymmärrystä mm. viestinnästä, organisaatioiden toiminnasta ja tavoitteista sekä asiakassuhteista. Lisäksi täytyy olla näkemys siitä missä ollaan muutaman vuoden päästä. Tämä kaikki välineymmärryksen lisäksi.

Väline onkin tärkeä!

Moni asiantuntija vähätteleekin mieluusti välineosaamista, mutta kyllä sekin on tärkeä taito. Välineet muuttuvat nopeasti ja niitä tulee lisää, joten niitä pitää testata ja arvioida koko ajan. Asiakas pitää ohjata käyttämään hänen toimintaansa sopivia välineitä, eikä välttämättä niitä joista pöhistään juuri nyt!

Onneksi me asiantuntijat istumme itse tukevasti viisasten kiven päällä! Kaikkea ei tarvitse osata itse: on osattava parveutua, kysyä ja vastata. Eli pitää jakaa asiantuntijuuttaan.

Tästä hyvänä esimerkkinä on tämä MEMEgroupin asiantuntijaparvi. Täällä korkeasti koulutetut eri taustan omaavat asiantuntijat yhdistävät voimavaransa ja osaamisensa. Lisäksi parvi kattaa maantieteellisesti koko Suomen.

Maratonkuntoon?

Mihin sitten viittaan tuolla alun juoksemismetaforalla? Siihen, että kun ottaa käyttöön uudenlaista viestintä- ja asiakassuhdekulttuuria, tuska, kipuilu, epäusko ja motivaationpuute kuuluvat asiaan. Mutta kukapa ei haluaisi olla maratonkunnossa?

Ole sosiaalinen kuten jenkit!

2011-07-17T09:40:00.003+03:00

(Lapin Kansan somekolumni 17.7. 2011)

Kesän viimeinen ”Somen syövereissä” ei ainakaan pinnalta katsoen kerro juurikaan sosiaalisesta mediasta. Mutta voi silti olla, että löydät tästä hyviä vinkkejä myös sosiaalisessa mediassa toimimiseen.

Listaan huomioitani amerikkalaisista. Olen käynyt usein jenkkimaaperällä ja tämä viimeisin reissu oli sen verran laaja, että uskallankin tehdä positiivisen listan.

Jenkit ovat mukavia. Heidän kanssaan on helppo puhua, kaikki tervehtivät heti jos katsot silmiin. Ja vaika monet eivät tiedä paljon esimerkiksi Suomesta, kaikki ovat kiinnostuneita. Puheenaiheita löytyy nopeasti eikä kukaan ihmettele erilaista aksenttiasi koska maahanmuuttajia on paljon.
Nuorille ja kokemattomille annetaan vastuuta, Kesällä koko palvelualaa tuntuvat hoitavan teinit. Motellit, pikaruokapaikat ja kaupat ovat teinien vastuulla. Ja he hoitavat hommansa hyvin! Kaikkea työkokemusta arvostetaan vaikapa yliopistoon pyrkiessä, joten kesäduuneilla on vaikutusta ja sen huomaa. Kaikella mitä teet on merkitystä.
Positiivista palautetta annetaan paljon. Keskustelunavaus on usein kehuva kommentti. Me voimme kuitata sen pinnallisena, mutta oikeasti se on hyvä tapa lähestyä toista ja siitä tulee hyvälle mielelle.
Amerikkalaiset rakastavat leikkiä. Ja aina pelataan yhdessä, porukalla. Haskanpitäminen on tärkeää ja suomalaiselle silmiinpistävän vähän siihen liittyy alkoholi silloin kun koko perhe on mukana.
Onnistumista kannustetaan koska seuraava onnistuja voit olla sinä itse.

Otetaan me suomalaiset oppia. Hyvää kesänjatkoa kaikille!

Somerica-kuvagalleriat:

California Night

San Diego Zoo

New York City

SOMERICA: instagrams and Hipstamaticks

Grand Canyon, West Rim

Somerica-videot (14 kappaletta)

Sosiaalisessa mediassa on oppimista myös Yhdysvalloissa

2011-07-10T08:14:00.000+03:00

Lapin Kansan somekolumni 9.7. 2011.

Kun olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa reilut 30 vuotta sitten suuri ihmetyksen aiheeni oli se, kuinka erilainen maa Amerikka oli. Nyt ihmettelen koko ajan sitä, kuinka samanlainen se on kuin Suomi. Globalisoituminen on tehnyt länsimaista aika samantuntuisia.

Sosiaalisen median synnyinmaata pidetään myös edelläkävijänä sosiaalisen median käytössä. Niin minä ainakin pidin. Uutisissa vilisee Facebookin ja Twitterin logot ja samoin mainoksissa. Mutta kyllä se on niin, että suurin osa ihmisistä pitää täälläkin sosiaalista mediaa vielä uutena ja hieman vieraana asiana.

Minulla oli täällä tilaisuus pitää workshop erään suuren seurakunnan tiedotusväelle. Heillä oli käytössä Facebook ja osaavia ihmisiä talkooväkenä, yliopistoprofessoreita yms. Mutta heillekin oli oivallus huomata miten sosiaalista mediaa voidaan esimerkiksi kaksisuuntaiseen tiedonvälitykseen ja palautteen saamiseen tiedottamisen lisäksi.

Amerikkalaiset ymmärtävät luontaisesti sosiaalisuuden, joten he ryhtyivät nopeasti tekemään suunnitelmaa seurakuntalaisten osallistamiseksi sosiaalisen median avulla.

Uudessa Englannissa kävimme vierailemassa myös ympäristötaiteilija Richard Richardsonin luona. Tein hänestä pienen videohaastattelun ja laitoin sen hänen Facebook-sivulleen. Sain Richardsonilta juuri äsken sähköpostia. Hänkin pyysi neuvoja taiteensa tunnetuksi tekemiseen sosiaalisen median avulla. Katsotaan mitä saadaan aikaan!

Taiteilijan videohaastattelun löydät täältä: http://vimeo.com/rautasilta/somerica

Pieni pätkä opetussessiosta, Bambuserin käyttö:

Wantlet uskoo itseensä ja läpilyöntiin Yhdysvalloissa

2011-07-05T18:39:00.003+03:00

New Yorkin Union Square-aukion hotellin aulassa tapaan Erno Tauriaisen, Oulusta lähtöisin olevan yrittäjän, joka on perustanut Wantlet-palvelun. Sosiaalisen shoppailun nettialusta yrittää läpimurtoa USA:ssa.

Erno oli huomannut mikroblogipalvelu-twitteristä, että olin New Yorkissa ja ehdotti tapaamista, niinikään twitterin kautta.

Tauriainen on ollut puoli vuotta New Yorkissa edistämässä Wantletin asiaa. Hän ei tuntenut ketään tullessaan kaupunkiin tammikuussa. Nyt hänellä on jo tuhat kontaktia, sekä nippu valmiita ja puolivalmiita sopimuksia, joista joku voi tuoda Wantletin jopa miljoonien käyttäjien ulottuville.

Wantlet on sosiaalisen median palvelu, jossa yhdistää ystävien suosittelut yritysten tekemiin tarjouksiin. Voit kertoa minkä tavaran haluaisit hankkia ja ystäväsi voivat suositella sinulle tiettyjä merkkejä tai malleja ja yritykset voivat tehdä halutusta tuotteesta tarjouksia.

Sosiaaliseen shoppailubisnekseen on nyt muitakin tulijoita. Wantlet voi olla juuri se josta tulee suuri, koska yritys on oikeaan aikaan liikkeellä ja se on uskaltanut lähteä tuomaan tuotettaan tunnetuksi jenkkimarkkinoille. Angry Birdsin menestyksen jalanjäljissä se voi olla nyt hiukan helpompaakin.

Erno Tauriainen uskoo itseensä, tuotteeseensa ja verkostoitumisen voimaan. Hän toivoo, että muutkin suomalaiset uskaltautuisivat Yhdysvaltoihin. Hän lupaa jopa auttaa siinä.

Wantletin esittelyn, haastattelun ja 9 muutakin somerica-videoita löydät osoitteesta http://vimeo.com/channels/somerica.Matka Amerikan someytimeen jatkuu.

Somerica -videokanava

2011-06-26T16:33:00.000+03:00

Tälle sivulle ilmestyvät myös tulevat somerica-videot!

Somerica ABC

2011-06-20T10:40:00.003+03:00

Somerica-kiertue on alkamassa piakkoin.
Matkalta tulee niin videoita, blogikirjoituksia kuin kolumneja ja valokuviakin! Pääpaino tulee olemaan some-ilmiöissä, mutta varmasti myös muuta tarttuu dokumentteihin. Menen esimerkiksi käymään paikallisella farmilla, jossa lähiruuan toimittaminen asiakkaille on tehty uudella tavalla sekä logistisesti, että ansainnaltaan!
Lisäksi pidän pienen palaverin Uuden Englannin vapaaehtoisjärjestöjen parissa siitä miten he voisivat paremmin käyttää sosiaalista mediaa toiminnassaan.
Helpoiten matkan seuraaminen onnistuu twitterin kautta #Somerica -haulla. Materiaalia ilmestyy kaikkina vuorokaudenaikoina, joten kannattaa aina käydä tarkistamassa, onko jotain mennyt ohi!
Videot teen iPhonella alusta loppuun, joten aivan viimeistellyintä jälkeä ei ehkä ole luvassa, yritän silti parhaani, että käyttäjäkokemus olisi paitsi kiinnostava, myös miellyttävä.
Käytän mm. näitä kanavia:

Vimeo
YouTube
Flickr
Facebook
Instagram
Twitter
Blogger
Favor
Foursquare
Gowalla

Olisi hauskaa, jos saisin matkan aikana palautetta, tsemppausta ja ehdotuksia. Olisi kiva vaikka viettää päivä seuraajilta tulevien ehdotusten pohjalta.
Heitin jo avoimen treffiehdotuksen Brooklyn Breweryyn Facebook-seinälläni. Siihen tuli pari vastausta, mutta en tiedä olivatko ne tosissaan annetut vai ei. Voi olla, että sinne todella ilmestyy muutama ystäväni!
Matkaa suunnitellessani olen käyttänyt lukuisia sosiaalisen median ja iPhonen sovelluksia. Ehkä eniten hyötyä on ollut Spotworld-sovelluksesta. Las Vegas-sovelluksen kautta olen jopa tilannut retkiä. Lisäksi TripAdvisor/iPhone on ollut todella kätevä hotelleja valitessani. New Yorkin hotellin valitsin kysymällä twitterissä muiden kokemuksia, uskon, että valita meni nappiin.
Datamaksut rajoittavat esimerkiksi Foursquaren ja muiden sovellusten käyttöä matkan päällä, mikä on todella ikävää. Jos jollakin on tuohon joku ratkaisu niin hienoa. Hotelleissa on toki yhteydet kunnossa.
Tässä vielä video, jonka tein iPhonella ottamistani valokuvista ja editoin sen myös iPhonella. Siinä ollaan vielä Suomen kamaralla.

Mieti minkä profiilin perustat Facebookiin

2011-06-19T11:04:00.000+03:00

(Lapin Kansan some-kolumni 19.6)

Posion kunnanjohtaja Mika Riipi on avannut kunnanjohtajan Facebook-henkilöprofiilin tiedotusta ja keskustelua varten. Ihan hienoa, jopa uraauurtavaa, mutta toteutuksessaan ongelmallista. Vaikka profiili on avoinna kaikkien luettavaksi, keskustellakseen ja kommentoidakseen täytyy olla kunnanjohtajan kaveri Facebookissa.

Tässä on ongelma. Kun on päästää kunnanjohtajan kaverikseen, antaa kunnanjohtajalle myös pääsyn omiin henkilökohtaisiin tietoihin Facebookissa: kuviin, perhesuhteisiin, statuspäivityksiin, kavereihin. Kun vastavuoroisesti kunnanjohtajan profiilissa on vain tietoa, joka on hänen virkatehtäviensä mukaista, on tilanne kestämätön.

Riipin profiilissa tämä on aiheuttanut sitä, että ihmiset tekevät Facebookiin valeprofiileja kommentoidakseen. Ja tämä taas ei ole edes Facebookin sääntöjen mukaista, saati sen ideologian.

Valitettavasti tuo virhe ei ole kovin harvinainen. Esimerkiksi useat poliitikot tekivät samaa vaalityössään. Eiköhän ne yksityistiedot ole kuitenkin ystäviä ja sukulaisia varten, ei poliitikkoja. Samaa virhettä on tehty myös järjestötyössä.

Henkilöprofiilien sijaan pitäisi tällaisia tarkoituksia varten tehdä Facebookiin ns. yrityssivuja. Ne eivät vaadi seuraajiltaan yksityistietojen antamista. Tällaisia sivuja ovat esimerkiksi Lapin Kansan Facebook-sivut.

Henkilöprofiilin voi muuttaa yritysprofiiliksi ja kehottaisinkin Mika Riipiä tekemään tämän pikaisesti. Asiallista keskustelua varmasti syntyy sielläkin!

Kolumnin ilmestymisessä tulee nyt juhannustauko, mutta sen jälkeen puskee kolme raporttia Yhdysvalloista!

Miten sosiaalinen media muutti organisaatioiden viestintää?

2011-06-12T16:50:00.001+03:00

Lapin Kansan some-kolumni 12.6. 2011.

Olin torstaina puhumassa ammatillisen koulutuksen viestintä-ihmisten Vimma-seminaarissa Mikkelissä. Esitin siellä teeman ”Mitä jää käteen sosiaalisen median hypestä?” Sain laadittua listan.

Viestintä on ihmisten välistä toimintaa. Ei organisaation ja ihmisten, ei brändien ja ihmisten, vaan ihmisten ja ihmisten.
Ihmiset haluavat kuulua johonkin ja he etsivät ja jakavat informaatiota, joka tukee ”johonkin kuulumisen tunnetta” -informaatio ei ole enää neutraalia, ellei se kosketa ketään, sillä ei ole merkitystä.
Ihmiset haluavat hyväksyntää, eli tulla ymmärretyksi. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan mahdollisuuksia dialogiin. Viestinnän ja markkinoinnin on pakko ottaa tämä huomioon.
Tiedote on kuollut. Eläköön levitettävä, muokattava ja kommentoitava tieto.
Tieto on sosiaalinen objekti, jonka olennainen ominaisuus on jaettavuus! Jos se koskettaa, yhdistää, itkettää, naurattaa, kohauttaa, suututtaa, hellyttää, hyödyttää - ihmiset jakavat sitä eteenpäin.
Ei voi tietää mihin sisältö päätyy ja miten: Perinteiseen mediaan tarkoitettu sisältö voi päätyä sosiaalisen mediaan ja sosiaaliseen mediaan tarkoitettu perinteiseen. Tieto myös muuttuu matkalla.
Asiakas on tärkein tiedottaja: asiakas on tehokkain, asiakas on luotettavin! Jos saat asiakkaan tiedottajaksi, tiedotus on onnistunut paremmin kuin silloin, kun saa tiedotusvälineessä tiedotteen läpi.
Asiakas on organisaation toiminnan paras asiantuntija. Voiko tällaista asiantuntijaa jättää mistään tuotekehittelystä pois?

Esitykseen littyvä slide-esitys:

Mitä sosiaalisen median jälkeen?

View more presentations from rautasilta

Pelillistäminen tekee tylsästä hauskaa

2011-06-05T06:21:00.000+03:00

(Lapin Kansa somekolumni 5.6.)
Pelillisyyden tuleminen yllättävillekin elämän aloille, on jo jonkun aikaa ollut sosiaalisen median gurujen lempimantroja. Eikä se ihan tuulesta temmattu ajatus olekaan. Työelämässähän on jo pitkään ollut sukupolvi, joka on koko elämänsä pelannut tietokonepelejä.

Pelillisyys on myös olennainen osa monia suosittuja amerikkalaisia sosiaalisen median palveluita. Esimerkiksi mobiililaitteista paikkatietoja, -vinkkejä ja -suosituksia keräävät ja verkostolle jakavat Gowalla ja Foursquare houkuttelevat käyttäjiä erilaisilla palkintolätkillä ja pisteytyksillä.

Onko siis leikkimielinen kilpailuttaminen oikeasti myös hyödyllistä? Jos tylsä asia voidaan tehdä hauskemmaksi sillä tavalla niin ehkäpä. Myös rutiinien suorittaminen ja ongelmien ratkaiseminen joukkovoiman avulla onnistuu pelillisyyden avulla sujuvammin. Ilmiön kriitikot ovat tosin sitä mieltä, että kaikenlainen pelillistäminen saa ihmiset odottamaan normaalielämän askareiltakin pelillistä hauskuutta ja jättämään sellaiset asiat, joissa sitä ei ole, kokonaan tekemättä.

Myös sosiaalisessa mediassa kerättävä nettimaine on pelillistetty ja tehty siitä valuuttaa. Tietyt Yhdysvaltalaiset yritykset maksavat bonusta työntekijöilleen, jotka saavat korkeita pisteitä nettimainetta mittaavassa Klout-palvelussa.

Suomalaisista palveluista pelillisyyttä käyttää mm. HeiaHeia-liikuntapalvelu,

Vähän myöhemmin tänä kesänä tällä palstalla keskitytään muuten amerikkalaiseen sosiaalisen median maailmaan! Somerica!-Opintomatkaa voi seurata kesäkuun lopussa myös osoitteen www.facebook.com/rautasilta -kautta.

Kuluttaja kumppaniksi?

2011-05-29T11:03:00.000+03:00

(Lapin Kansan somepalsta 29.5.)
Red Bull tuottaa valtavat määrät erilaisia mediatapahtumia ja -tuotteita, mutta myy energiajuomaa. Juomaa, joka ei sisällöltään eroa mitenkään muista merkeistä.
Red Bullin erottaa muista se, että se yhdistetään erilaisiin extremelajeihin, vauhtiin, nuoruuteen.
Yritykset, jotka osaavat tehdä tuotteista tai niiden ympärille luoduista mielikuvista sosiaalisia objekteja menestyvät hyvin markkinoinnissaan sosiaalisessa mediassa. Normaalien bulkkituotteiden markkinointi sosiaalisessa mediassa ei saavuta tuloksia. Some ei tuo niille lisäarvoa koska niihin ei suhtauduta intohimoisesti, niiden ympärille ei muodostu heimoja, eikä ketään kiinnosta jakaa niiden viestejä eteenpäin verkostoissaan.
Sosiaalisen objektin yksi määritelmä on että se yhdistää ihmisiä ja internetissä niiden ympärille muodostuu verkostoja, Sosiaalinen objekti synnyttää keskustelua tuntemattomien välillä. Applen tuotteiden faneilla on aina keskusteltavaa toistensa kanssa, mutta Microsoft ei sytytä samalla tavalla.
Kaikkien yritysten ei silti tarvitse ryhtyä Steve Jobseiksi tai perustaa massiivisia mediatuotanto-osastoja käyttääkseen sosiaalisten objektien voimaa. Liiketoimintaa voi kehittää tai tehostaa kun löytää ja tunnistaa ne heikotkin signaalit, jotka voivat yhdistää kuluttajia heimoiksi. Näihin heimoihin ei pidä kohdistaa markkinointitoimenpiteitä vaan heidät on otettava aktiivisiksi kumppaneiksi, sisällöntuottajiksi ja heidän intohimoaan tulee käyttää tuotekehittelyssä.
Harva yritys on tällaiseen avoimuuteen noin vain valmis. Sekä heimojen löytämisessä ja yrityskulttuurin muutosvalmennuksessa tarvitaan sosiaalisen median asiantuntemusta.

Rautasilta täyttää 4v. ja katsoo eteenpäin!

2011-05-25T11:52:00.000+03:00

Yritykseni toiminta on ollut varsinkin pari viime vuotta nousujohteista. Kysyntää on ollut, tunnettuus on lisääntynyt ja liikevaihtokin kasvanut. On silti ollut myös aikaa miettiä tulevaa. Tietty edelläkävijyys on ollut Rautasillan leimallisia piirteitä alusta asti ja nyt kun tasan neljä vuotta on yrityksessä täynnä niin on sopiva aika luoda katsaus tulevaisuuteen
Rautasillan toiminnan painopisteet tulevat tulevina vuosina olemaan seuraavanlaisia: Työyhteisöjen kouluttaminen ja motivoiminen yhteisöllisiin menetelmiin. Yhteisöjen ja yhteisöllisyyden rakentaminen asiakkaille sosiaalisten objektien kautta sekä kaupallisiin, että ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tuotekehittely ja crowdsourcing-projekteihin osallistuminen motivoimisen ja yhteisöllisten työvälineiden asiantuntijana. Valtamedian murrosvaiheen muutosvalmentajana toimiminen.
Kaikista edellämainutuista aiheista voin myös pitää luentoja, kysykää! Moni on tykännytkin.
Missä on sosiaalinen media? Missä on Facebook? Mikä on sosiaalinen objekti?
Näihin kysymyksiin tulen vastaamaan tulevissa bloggauksissani ja Lapin Kansan kolumneissa.
Sosiaalinen media terminä on omassa ajatusmaailmassani häipynyt taka-alalle jo jokin aika sitten, olen siitä useasti blogannutkin. Markkinointitarkoituksessa tulen sitä termiä kuitenkin käyttämään vielä jonkin aikaa.
Uusia yhteistyökuvioita tullaan julkistamaan lähikuukausina ja myös uusia tapoja käyttää Rautasillan palveluja. Pienryhmäkoulutuksia voidaan järjestää tulevaisuudessa myös Rautasillan omissa tiloissa. Rautasilta pysyy yhden ihmisen yrityksenä mutta kiinteämmät yhteistyökuviot tuovat skaalautuvuutta myös suuriin projekteihin.
Suurin osa uusista julkistuksista sijoittuu syksyyn. Sitä ennen vahvistetaan ystävä -ja yhteistyöverkostoja Sometime 2011-tapahtumassa ja käydään katsomassa miten asiat hoidetaan jenkeissä Somerica-kiertueella. Näitä kaikkia voitte kokea kanssani Lapin Kansan kolumneissa, tässä blogissa ja tietysti Rautasillan Facebook-sivulla.

Puheenaiheet syntyvät ja elävät nyt sosiaalisessa mediassa

2011-05-22T02:59:00.001+03:00

Lapin Kansan some-kolumni 22.5.
Kun uutisvirtaani Facebookissa alkoi ilmestyä linkkejä videoon, jossa kännisen näköinen mies tulee lentokoneesta tahrainen paita repsottaen ja kaatua retkahtaa punaiselle matolle tajusin, että nyt sitten keskustellaan tästä, eikä hienosta suorituksesta MM-kisoissa. Ja tässä vaiheessa oli vielä mitalijuhlat torilla pitämättä!

Sosiaalinen media luo nyt puheenaiheita. Ne syntyvät joko käyttäjiltä itseltään tai ne kaapataan perinteisestä mediasta. Televisiossa pitää juottaa kyläkauppias känniin, että seuraavana päivänä keskusteltaisiin televisio-ohjelmasta. Ja siitäkin keskustellaan Facebookissa.

Euroviisut elivät reaaliajassa Facebookin seinillä ja ne jotka eivät lähteneet MM-loppuottelun jälkeen juhlimaan kaupunkien kaduille tekivät sen Facebookissa. Tunteet halutaan ja voidaan nyt jakaa reaaliajassa ja sen kanssa on perinteisten medioiden aika vaikea kilpailla.

Sanomalehdet ja varsinkin iltapäivälehdet ovat viimeaikoina huomanneet, että trafiikki niiden sivuile tulee yhä enemmän sosiaalisesta mediasta, joten peli ei ole menetetty.

On myös aivan turha luulla, että jaetut jutut ovat vain sensaatioita ja julkkismunauksia. Ihmiset jakavat myös hyviä kolumneja ja yllättäviä uutisia.

Osumatarkkuus on hyvä: ihmiset tietävät mikä heidän verkostoaan kiinnostaa ja keskustelua syntyy.

Perinteisellä medialla on nyt kiire luoda strategiansa sisälle sosiaaliseen mediaan. Muuten kaikki asiallinen keskustelu karkaa heidän ulottuviltaan ja lehdille jäävät vain anonyymit soittelemaan.

Kuva: Konsta Leppänen

Kesä lähestyy ja somerica!

2011-05-20T14:21:00.000+03:00

Lähden kesällä kolmen viikon kiertueelle tutkimaan Amerikkaa. Oli viimeksi jenkkilässä marraskuussa 2009 ja sosiaalisen median käytössä siellä oltiin silloin suurinpiirtein samassa tilanteessa kuin meillä Suomessa nyt. Eli siellä ollaan noin 20 kuukautta edellä. Tämä nyt vain on fakta. Ja se on myös syy minulle lähteä sinne. Ainakin tarpeeksi hyvä syy!
Olen käynyt Amerikassa ensimmäisen kerran vuonna 1976, vietin siellä vuoden 1979-80, kävin New Yorkissa 1992 ja San Franciscossa ja Los Angelesissa 2008 ja tuon viimeisin Nykin reissu oli siis 2009.
Tulen pistämään raportteja videomuodossa ja twiitteinä ja valokuvina hyvinkin monella eri alustalla. Teemana on sosiaalinen media Amerikassa. Päähubina lienee Rautasillan Facebook-sivu.
Välineenä minulla luultavasti on vain iPhone4. Sillä pystynen tekemään kuvaukset editoinnit ja päivitykset. Mac Airin ottaminen mukaan on harkinnassa jos haluan kirjoittaa paljon.
Tämä kiertue kattaa pienen pätkän Itärannikkoa, Las Vegasin ja sitten yllätysviikon joissain päin Amerikkaa. Se on vielä itsellenikin yllätys.
Matkaan ja sen raportointiin liittyy vielä yhden uuden alustan kokeilu. Alustassa on myös hieman ansaintamahdollisuutta, muuta varsinaista ansaintaa tällä matkalla ei olekaan. Jos ei joku media nyt sitten välttämättä halua raportteja omalle alustalleen. Tuntuu siltä, että jos haluaa pysyä ajan tasalla niin on pakko vähän katsoa mitä muualla tehdään.
Mahdollisuuksien mukaan voin tehdä matkalla myös verkoston ehdottamia jutskia. Se olisikin hauskaa! Ehdottelun voi aloittaa jo nyt.

Profiileihin voi piiloutua motivaation ydin

2011-05-15T10:29:00.000+03:00

Lapin Kansan somekolumni 15.5. 2011.

Sosiaalinen media on erityisen hyvä väline henkilökohtaiseen maineenhallintaan. Vahvoja ominaisuuksia, joita pitää valtteinaan työelämässä, kannattaa korostaa ja markkinoida sosiaalisen median välineillä ja todistamalla asiantuntijuuttaan.

Tällaista voi hyvinkin helposti pitää laskelmointina ja epäaitona, mutta ihan yhtä hyvin myös terveenä maalaisjärkenä: emmehän me muutenkaan julkisesti käyttäydy miten sattuu.

Tietotyön vaatimusten nopeasti muuttuessa kannattaa ihan omalla työpaikallaankin brändäytyä. Vaikka varmistaakseen että työtehtävien vaihtuessa saa tehdä sellaisia töitä joita haluaa ja joista haaveilee, vaihtamatta työpaikkaansa.

Jos facebookmaiset profiilit tulevat yritysten ja organisaatioiden sisäiseen käyttöön niin työntekijöiden potentiaalit ovat löydettävissä paremmin. Voihan olla, että esimerkiksi työryhmään kannattaa mieluummin valita henkilö, joka on innostunut työryhmän aiheesta kuin se henkilö, joka on jo asiassa osaaja. Sillä osaaminenhan ei takaa innostusta tai motivaatiota.

Nykyisin työnantaja aina ei tiedä tarpeeksi siitä minkä vuoksi työntekijä tekee työtä. Tämä on olennainen tieto! Raha kun ei ole ainoa motivaattori.

Työelämään virtaa nyt ihmisiä, joille rahaa ja urakehitystä tärkeämpiä ovat mielekkäät työtehtävät ja vaikkapa joustavat työajat ja -paikat.

Diginatiiveille on tuttua, että profiileihin satsataan työssä ja vapaa-ajalla, mutta muutkin voivat oppia. Turha vaatimattomuus pois myös työpaikan profiileista!

Muuttaako peukutuskulttuuri yritykset?

2011-05-08T10:17:00.003+03:00

(Lapin Kansan somekolumnu 8.5.)
Tietokoneet ja tietoverkot ovat olleet organisaatioiden arkipäivää jo pitkään. Niiden käyttö on silti jäänyt kirjoituskoneiluksi ja sähköpostin lähettelyksi. Työntekijöiden välistä yhteistyötä, osaamista ja voimavaroja niiden avulla on kehitetty hämmästyttävän vähän.

Viime vuosina ihmisten yksityiselämään on tullut sosiaalinen media: Facebook ja muut sosiaaliset teknologiat ovat näyttäneet meille sen, että tiedon jakaminen, yhteisöllisyys ja kommunikaatio teknologian avulla voi olla mullistavan hauskaa, jännittävää ja innostavaa.

Nyt nuo samat teknologiat ovat muuttamassa yritysten kulttuuria, mikäli tuoreeseen raporttiin on uskominen

”Suora yhteys: näin sosiaalinen media muuttaa yritykset” on Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n julkaisema raportti sosiaalisen median vaikutuksista suomalaiseen yrityskulttuuriin. Satasivuinen raportti löytyy netistä.

Raportin mukaan teknologioiden mukana ei niin paljon muutu yritysten tapa mainostaa ja markkinoida, niinkuin hetki sitten luultiin, vaan koko yritysten tapa toimia on muuttumassa.

Asiaan perehtyneille se ei ole yllätys: itseni ja monien muiden some-konsulttien toiminnan ydin on jo vuosia ollut asiakasorganisaatioiden sisäisten toimintojen tehostaminen sosiaalisten teknologioiden avulla.

Raportissa ennustetaankin: "tietotyön seuraava kehitysvaihe perustuu siihen, että työntekijät tekevät työnsä näkyväksi työyhteisölleen." Eli tykkääminen, virtuaalikannustaminen ja avoimuus tulevat yrityksiin!

Sosiaalisista teknologioista yhteisölliseen kulttuuriin

2011-05-01T11:22:00.001+03:00

Lapin Kansan Some-kolumni 1.5.
Tietoturvayritys Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen kertoo tuoreella Youtube-videolla siitä, miten hänen mielestään yritysten kannattaa ottaa käyttöön sosiaalinen media. Hän suosittelee prototyyppimäistä lähestymistapaa. Siinä otetaan tietyt välineet käyttöön esimerkiksi puoleksi vuodeksi ja sen jälkeen katsotaan systemaattisesti mitä hyötyä niistä on ollut.

Pragmaattisille suomalaisille tuo varmaan onkin hyvä ohje.

F-Secure on ollut tyytyväinen tuloksiin. Yritys tiedottaa nykyisin aina ensimmäisenä twitterissä. Sen jälkeen julkaistaan blogipostaus ja vasta sen jälkeen tiedotteita.

Hyppösen video liittyy Elinkeinoelämän valtuuskunnan 5.5. julkaistavaan raporttiin sosiaalisen median aiheuttamista muutoksista suomalaisessa työelämässä.

Raporttia kuvaillaan näin: “Sosiaalisissa teknologioissa ei ole kyse pelkästään uudenlaisesta työvälineestä, vaan yrityskulttuurin vallankumouksesta.

Itse toivoisin, että vallankumouksen tuloksena olisi vähemmän Facebook-temppuja ja enemmän yhteisöllisiä toimintatapoja myös muualla kuin yrityksissä.

Eristäytymiseen taipuvaisina ihmisinä meillä suomalaisilla on kulttuurillisia esteitä. Sosiaalinen media syntyi Yhdysvalloissa, missä yhteisöillä on oleellinen osuus ihmisten elämässä: seurakunnat ovat aktiviteettikeskuksia, koulun ympärillä saattaa puuhata koko kylä ja ihmisten ajattelu on yltiöyksilöllisyyden maassa yllättävän usein yhteisöllistä. Sosiaalinen media onkin siellä jo arkipäivää.

Sosiaalisissa verkostoissa luodaan suhteita

2011-04-23T05:03:00.001+03:00

(Lapin Kansa 23.4.)

Me sosiaaliseen mediaan höyrähtäneet käyttäydymme joskus kuin olisimme keksineet verkostot. Niin ei tietystikään ole.

Sosiaalinen media on väline, jolla verkostoista tehdään supersuhteita. Joskus määrällisesti ja joskus vaikutukseltaan.

Onkin sanottu, että ei pitäisi enää puhua vain puhua sosiaalisesta mediasta, koska se kutistaa ilmiön välineeksi. Oikeampi termi olisi sosiaaliset verkostot. Siellähän kaikki tapahtuu: verkostoissa.

Verkostot-termi kuvastaa paremmin suhteita, joita synnytetään ja ylläpidetään sosiaalisen median avulla.

Monet uudet bisnes-ideat liittyvät jotenkin verkostoihin: niitä käytetään hyväksi mm.markkinoinnissa, tuotekehittelyssä ja innovoinnissa.

Angry Birdsin menestystarina alkoi verkostojen kautta: kun ei ollut suurta mainosbudjettia satsattiin sellaiseen mihin oli varaa. Niinpä tieto mainiosta pelistä levisi aluksi sosiaalisissa verkostoissa.

Perussuomalaiset löysi yhden oman heimonsa sosiaalisen verkoston kautta: Homma-foorumilla eivät puhuneet puoluepamput vaan kaikki osallistuivat. Heimo löysi toisensa, äänensä ja loi suhteita.

Lapissakin tapahtuu: esimerkiksi ProtoProducts-hanke tekee lappilaista elintarvikkeiden tuotekehittelyä mm. valjastamalla verkostojen innovointivoimaa.

Lapin yliopistolta ponnistava rovaniemeläinen startup-yritys Favor lanseeraa, vielä salassa pidettävän palvelunsa toukokuussa. Alkupöhinää on synnytetty joulukuulta lähtien, missäpä muualla kuin sosiaalisissa verkostoissa.

Serendipiteettiä ja maailmojen kohtaamista

2011-04-17T10:06:00.001+03:00

(Lapin Kansan some-kolumni 17.4.)

Ihmiset kertovat tuntemuksistaan ja tekemisistään sosiaalisessa mediassa, mutta yhä useampi päivitys on kuva, video, paikkatieto tai jopa aikomus. Tai sitten noiden kaikkien yhdistelmä.
Fyysisen maailman sekoittuessa virtuaaliseen syntyy kohtaamisia, joissa voi verrata omia ajatuksiaan ja intentioitaan toisten vastaaviin.
Sosiaalisessa mediassa puhutaan usein serendipiteetistä: sattumanvaraiselta tuntuvista ajatusten ja ihmisten kohtaamisisista. Sosiaalisen median toimii nyt tehokkaana törmäyttäjänä.
Foursquare-paikannuspelin avulla olen löytänyt vieraissa kaupungeissa mielenkiintoisia ihmisiä. Blogini lukijoista olen saanut sekä ystäviä, että yhteistyökumppaneita kaikkialta maailmasta Bangkokista Barcelonaan. Twitterin (eräänlainen mikroblogi) kautta olen tavannut muutamia elämäni kiehtovimmista ihmisistä.
Joka kerta kun avaan vaikkapa twitterin uutisvirran saan näköalan maailmaan, jossa ihmiset puhuvat omalla suullaan omasta elämästään, jakavat kokemuksiaan, tietojaan ja maailmojaan.
Jotkut yritykset ja organisaatiotkin ovat tämän ymmärtäneet. Puhumalla “ihmismäisesti” ja ihmisten kanssa ne voivat jakaa aivan samalla tavalla omia ajatuksiaan ja saada vastalahjoja, vaikka peukkuja ja tykkäyksiä! Eikä niiden tarvitse pukea viestiään tympeän persoonattomaan markkinointi- tai informaatiotekstin muotoon.
Koko maailma on muuttunut henkilökohtaisemmaksi. Tietysti se on myös hieman pelottavaa.

Tieto karttuu jakamalla

2011-04-09T23:57:00.000+03:00

Lapin Kansan some-kolumni 10.4.

Aamulla menen töihin niinkuin muutkin. Mutta minun työpaikkani on aika usein Facebookissa. Se voi olla myös Twitterissä tai jossain muussa verkkoympäristössä. Ja joskus tietenkin ihan fyysisesti asiakkaiden luona naamatusten.

Joskus joku asiakas kysyikin, että meneekö minulla paljon aikaa Facebookissa ja vastasin ehkä hieman nenäkkäästi, että meneekö sinulla paljon aikaa töissä?

Erilaisissa sosiaalisen median ympäristöissä hoidan asiakkuuksia, esimerkiksi yrityskohtaista neuvontaa suljetuissa ympäristöissä ja verkostoni neuvontaa avoimissa. Yhä enemmän teen myös opetusta aivan avoimissa ympäristöissä. Niin opiskelijatkin oppivat ihan käytännössä miten uusi maailma toimii.

Kun törmään ongelmaan kysyn julkisesti ja jos törmään toisen ongelmaan, neuvon julkisesti. Näin syntyy luottamustaloutta. Maksavia asiakkaita yritykseni saa pääasiassa sitä kautta, että he sattuvat näkemään julkista toimintaani netissä ja se herättää kiinnostusta ja luottamusta ammattitaitoani kohtaan.

Asiantuntemukseni on jatkuvassa avoimessa arvioinnissa, paitsi potentiaalisten asiakkaitteni taholta niin myös kilpailijoideni. Uskon kymmenien alani ihmisten oppineen paljon uusia asioita vain seuraamalla toimintaani, mutta samalla tavalla minä opin koko ajan uutta: seuraamalla muita.

Ennen kaikki panttasivat tietojaan kilpailun ja julkisen nolaamisen pelossa ja kehityttiin hitaasti. Nyt kun kaikki jakavat osaamistaan pelkäämättä, kehityksen vauhti on huimaa.

Mitä joukkoistaminen minulle on?

2011-04-03T02:42:00.002+03:00

Lapi n Kansan some-kolumni 3.4. 2011

Joukkoistaminen (crowdsourcing) tarkoittaa minulle sitä, että minun itseni ei tarvitse tietää kaikkea, mutta tarvittaessa olen yhtä viisas kuin verkostoni. Sosiaalisen median kautta tämä on helppo ottaa käytäntöön. Esimerkkinä olkoon tämä kolumni. Kysyin verkostoltani tärkeimpiä asioita sosiaalisessa mediassa. Viidessä tunnissa olin kerännyt 21.

Tässä siis lista, joka on myös hieman vastapainoa TV2:n tiistain netti-illalle. Siinä keskityttiin jälleen kerran uhkiin ja pelkoihin. Koko prosessi ja kaikki ideat löytyvät Rautasillan Facebook-sivulta.

1. Jatkuva voimakas muutos sisällöissä, toimintatavoissa, verkostoissa - joka puolella. Opettele sietämään&ymmärtämään sitä; elämään sen kanssa. Antti Lindström

2. Läsnäolon taito ja voima, tärkeää ei ole välineessä olo "kun muutkin kerta" vaan kuunnellaan ja vastataan tavoitteellisesti mitaten. Zento Oy

3.Tähtää konkretiaan. Tuloksena saat lounasseuraa, seuraavan palaverin agendan, kaupat ja vaikka kolumnin aihion. -Toni Nummela, Opasmedia.

4. Tieto kulkee ihmisiltä ihmisille eikä sensuurista ole tietoakaan. Kaikki tieto, niin hyvä kuin paha, liikkuu vapasti. -Aki Tihinen

5. Luovuuden toteuttaminen sekä kiinnostuksien jakaminen. Kinda oy.

6. Verkostoituminen, yhteisöllisyys, heimot, ihmiset. Kinda oy.

7. Viestinnän nopeus ja ulottuvuus sekä ajasta ja paikasta riippumattomuus. Hanna Huopanainen.

8.Yritysten kannalta hyvä miettiä etukäteen näkökulma, pelisäännöt, sisältö & lisäarvo, muuten tulokset jää laihaksi ja kaikille paha maku suuhun. Hanna K.

9.Aloittelija ja asiantuntija, aina voi oppia uutta, avoimien verkkojen ja webinaarien avulla, etäoppilaana. Jaana Paju

Yhteisölliset toimintatatavat tulevat

2011-03-27T11:24:00.000+03:00

Sosiaalinen media nousee otsikoihin yleensä jonkun sensaation tai sellaiseksi tulkittavan ilmiön kautta. Facebook-bileet riistäytyvät käsistä tai FB-linkki kaappaa koneen ja pankkitilin tai ainakin melkein sellainen mahdollisuus voisi ehkä olla.

Perinteisessä mediassa sosiaalinen media on usein yhtä kuin yhteisöpalvelu Facebook. Tämä ilmiö on pienimmän yhteisen nimittäjän ympärillä pyörivää piirileikkiä.

Oikeasti yhteisölliset toimintatavat hiipivät todellisuuteemme monesta suunnasta ja sosiaalinen media antaa siihen käteviä työkaluja. Yksinkertaistetusti sosiaalinen media auttaa meitä tekemään yhteistyötä ja kommunikoimaan. Eivätkä yhteistyö ja viestintä suinkaan ole mitään uusia asioita.

Yksinkertaisimmillaan homma toimii luontevasti ja huomaamatta. Esimerkiksi kuten silloin kun ilmoittauduin isoon seminaariin San Franciscoon. Normaali seminaariin kirjautuminen ohjasi minut tekemään profiilin, johon kerroin kiinnostukseni kohteita ja taustojani. Sitten valitsin konferenssista ne tilaisuudet, joihin halusin osallistua. Samalla näin ketkä kaikki muut ovat tulossa samoihin tilaisuuksiin ja mitä kiinnostuksen kohteita tai osaamista heillä oli.

Seminaariin kirjautuminen vei siis minutosaksi miniyhteisöä, josta löysin mielenkiintoisia ihmisiä ja pystyin sopimaan tapaamisia etukäteen! Tällaisesta voisi ottaa mallia vaikka Rovaniemen superkokouskesänä 2012.

Kriisiviestintä sosiaalisessa mediassa

2011-03-20T08:48:00.001+02:00

(Lapin Kansan some-kolumni 20.3. 2011)
Taisi aika montaa viestinnän virkamiestä hämmästyttää viime viikonloppuna, kun ulkoministeriä myöten kehotettiin käyttämään Facebookia viestintäkanavana. Kyse oli tietysti Japania kohdanneesta katastrofista.
Säteilyturvakeskuksen sivut kaatuivat vähäisestä 15 000 kävijämäärästä ja keskukselle perustettiin viikonloppuna Facebook-sivu turvaamaan tiedonkulku. Tokion Suomen suurlähetystön FB-sivut ja Twitter-tili taas takasivat tehokkaimman tavan saada tietoa Japanissa olevista ja olevilta suomalaisilta, kun kännykkäyhteydet kaatuivat.
Tokion suurlähetystö pystyi hoitamaan tiedonkulun, koska se oli juuri jouluna pitänyt harjoituksen kriisiviestinnästä ja huomannut sosiaalisen median vahvuudet.
Asia ei ole uusi, itsekin tarkistin vuosi sitten tilannetta Suomen Thaimaan suurlähetystön Facebook-sivustolta, kun olin Bangkokissa juuri silloin kun punapaidat marssivat kaupunkiin.
Kirjoitin jo vuonna 2009 Lapin Kansan blogiin some-kriisisuunnitelmista. Sellaiset olisivat tarpeen myös Lapin suurissa matkailukeskuksissa. Kriisejä voi olla monenlaisia. Sellainen voi syntyä suuren huomion saavasta negatiivisesta viestistä sosiaalisessa mediassa (vrt. Tapaus Ellivuori) tai sitten suurehkosta onnettomuudesta tai luonnonkatastrofista.
Tuollaisia tilanteita varten kannattaa olla suunnitelmat valmiina, sillä silloin ei pelkkä reagointi riitä.
Kuinkahan moni matkailukeskus on valmistautunut?
Kolumnin nettijatkot: facebook.com/rautasilta

Teksti Lapin Kansan nettisivulla

MITEN YRITYKSEN KANNATTAA OLLA FACEBOOKISSA?

2011-03-13T10:23:00.000+02:00

Lapin Kansan some-kolumni 13.3.

Facebook on nyt ollut yritystenkin elämässä sen verran aikaa, että pitäisi olla jo opittu jotain. Mutta kun ei olla. Facebook yhä mielletään samanlaisena mediana kuin lehti-ilmoitukset.

Hankalaksi asian ilmeisesti tekee se, että Facebook-läsnäolo perustuu jatkuvaan sisällöntuotantoon. Se pitää tajuta. Sisällöntuotanto pitää suunnitella, oli se sitten yrityksen tykkääjien tai yrityksen itsensä tuottamaan sisältöä.

Jos yritys ei ole valmis ostamaan tai itse tuottamaan sisältöä, yrityksen kannattaa keskittyä ottamaan selvää mitä heistä puhutaan sosiaalisessa mediassa ja reagoimaan siihen.

Yritysten tulee yleensäkin pitää huolta, että asiakkaat voivat ja haluavat levittää heistä tietoa sosiaaliseen mediaan esimerkiksi tykkää-linkeillä, videoilla, kuvilla ja bloggauksilla. Mutta ei sekään helppoa ole. Monet mainostoimistot tuntuvat olevan asiasta pihalla ja Facebook taas puolestaan muuttuu koko ajan. Facebookin yrityssivut muuttivatkin muotoaan juuri äsken.

Miksi sitten sosiaalinen media on yrityksille tärkeää? Siksi että ihmiset kääntyvät verkostojensa puoleen koko ajan yhä enemmän ja luottavat ystäviensä suosituksiin etsiessään tietoja palveluista ja tuotteista.

Usein ajatellaan Facebook on nuorisopaikka, jossa pitää tarjota nuorille sisältöjä. Ei ole. Nuoret eivät viimeisten tutkimusten mukaan välitä yrityksistä Facebookissa, aikuiset välittävät.

Kolumnin nettijatkot: facebook.com/rautasilta

Facebook-mainonta osa II

2011-03-08T11:39:00.000+02:00

Social story vetää Facebookissa: CTR: 0.124% CPC: $0.22 Käytetty: $42.84.
Nuo ovat jo Facebook-mainonnan auktoriteetin, Fiercer-mediankin mielestä jo hyviä lukuja. Ja kun tuohon lisää vielä sen, että tykkääjämäärä on lisääntynyt 550-->615 (8.3. 2011) viidessä päivässä niin ollaan kyllä ihan hyvässä vauhdissa varsinkin kun ollaan aika marginaalisella toimialalla.
Mikä on sitten social story-mainonta Facebookissa? Kun normaaliin FB-mainokseen lisätään mainosteksti, mainoskuva ja se kohdennetaan tietylle maantieteelliselle alueelle ja intressien sekä iän yms. mukaan niin Social Storysta puuttuvat kaikki nämä elementit!
Se näyttää sivun nimen, logon ja pari kaveriasi, jotka jo tykkäävät sivusta. So Simple.
Aloitin tämän mainoskokeilun helmikuussa "tavallisilla" fb-mainoksilla ja kirjoitin sen alkuvaiheista: pieni-kokeilu-facebook-mainonnasta .
Sen jälkeen aloitin kakkosvaiheen, jossa muutin mainokseni Social Storyksi. Alensin klikkaushintaani huomattavasti ja ensimmäisinä kolmena viikkona ei tapahtunut mitään. Sitten viime torstaina alkoi tapahtua ja sen jälkeen tykkääjämäärä lisääntyi n. 70 henkilöllä.
Social storyn vahvuus on se, että se ei vaikuta mainokselta. Se on pieni heräte: "hei nää kaverit ovat jo täällä, tule katsomaan, jos sinuakin kiinnostaisi!". Se siis käyttää sosiaalisen median suosittelua pelkistetyimmillään.!
Mainos vie kustomoidulle välilehdelleni, jossa on perustiedot minusta ja yksinkertainen viesti minkä takia sivua kannattaa seurata: http://www.facebook.com/rautasilta?sk=app_7146470109
Olisikin nyt mielenkiintoista kuulla joltain tuoreelta sivun tykkääjältä miten hän sivulle päätyi!
Sitten yksi mielenkiintoinen fakta, jota en osaa tulkita. 70 uudesta tykkääjästä miehiä oli vain yksi! Tähänastiset tykkääjät ovat olleet miltei tasan 50%-50% naisia ja miehiä.

Ensi sunnuntain Lapin Kansan some-kolumnissani yritysten Facebook-läsnäolosta tiukkaa asiaa! Stay tuned.

Ja hyvää Naisten Päivää kaikki naiset!

Yrittäjät ovat ystäviä!

2011-03-06T08:53:00.001+02:00

Lapin Kansan some-kolumni 6.3. 2011

Aloittaessani yrittäjänä neljä vuotta sitten en tuntenut ketään yrittäjää. Tiesin verkostoitumisen tärkeyden ja olisin halunnut myös vertaistukea, mutta paikalliset ja valtakunnalliset yrittäjäjärjestöt tai kauppakamarit eivät tuntuneet "omilta".

Kun Facebookissa alkoi olla enemmälti yrityksiä sain idean perustaa sinne verkostoitumispaikan samanlaisten ongelmien parissa painiville yrittäjille. Niin syntyi Ystäväyrittäjyys-Friendtrepreneurs: facebook.com/friendtrepreneur

Vuodessa ajatuksen ympärille perustettiin blogeja, linkedin-ryhmiä ja pikkuhiljaa myös verkoston tapaamisia Helsinkiin, Tampereelle ja Ouluun. Löyhässä verkostossa on nyt 1250 yrittäjää ja jokainen uusi jäsen on tervetullut.

Meitä Ystäväyrittäjiä yhdistää moni asia: mm. "prenikoita ja pönötystä" -tyylisen verkostoitumisen vierastaminen ja kiinnostus sosiaaliseen mediaan.

Verkosto kasvaa ja toimii vapaasti. Olen käyttänyt usein vertausta muinaisista leiritulista: kokoonnumme virtuaalisille tulille, joku on kipinämikkona, joku kertoo tarinoita ja aina joskus joku suunnittelee mahtavan mammutin metsästystä ja tarvitsee siihen apua.

Jos Lapista saataisiin lisää yrittäjiä mukaan täälläkin olisi varmaan livekokoontumisen paikka. Oulun tapaamisessa ideoitiin joulun alla somepitching-kilpailu: www.somepitching.com/

Tämän kirjoituksen myötä tästä kirjoitussarjasta muotoutui kolumni. Teemoinani tulee olemaan mm. pohjoiset startupit, matkailusomen hyvät esimerkit ja some-viikkokatsaukset. Ehdottakaa esiteltäviä yrityksiä ja aiheita! rautasilta@me.com

Rautasilta rakentamassa jaettua asiantuntijuutta Satakuntaan

2011-03-03T15:04:00.002+02:00

Olen juuri päättänyt ensimmäisen vaiheen Sataedun koulutuskuntayhtymän Oppi-Apaja-projektille.

Kovakoodareiden kanssa rakensimme alueen nuorten ohjauksessa toimivalle henkilöstölle jaetun asiantuntijuuden työvälineet ja yhteisön/verkoston.

Kyseessä ei ole aivan pieni projekti, sillä nuorten ohjauksessa toimii alueella työntekijöitä monenlaisissa organisaatioissa, erilaisilla työnimikkeillä ja palkanmaksajinakin toimii kuntia, koulutuskuntayhtymiä, seurakuntia yms.

Heillä kaikilla on yhteinen päämäärä ja paljon yhteistä työsarkaa. Tähän asti kommunikaatio on toiminut mm. sähköpostilla, satunnaisissa tapaamisissa, seminaareissa, koulutuksissa ja kokouksissa.

HILJAINEN TIETO JA OSAAMISRESURSSIT

Paljon hiljaista tietoa ja osaamisresursseja ja yhteistyömahdollisuuksia menee koko ajan sivu suun kun toimijat eivät ole ajan tasalla toistensa tekemisistä. Lopullisina kärsijöinähän tässä tietysti ovat alueen ohjausta kaipaavat nuoret.

Ongelma on totta kai tiedostettu ja sitä varten järjestettiin tarjouskilpailu, jolla haettiin ideoita sen ratkaisemiseksi. Rautasilta voitti tarjouskilpailun koska minulla on vahva tausta pedagogisissa organisaatioissa ja esitin tarjouksessa perinpohjaisen suunnitelman projektin toteuttamiseksi. Siihen kuuluu ns. Beta-alustan luominen, motivaatio/koulutuskierros Satakunnan toimijoiden keskuudessa ja alkuvaiheen käyttötuki ja lopullisen alustan rakentaminen räätälöidysti.

Olemme saaneet nyt tämän vaiheen melkein valmiiksi. Koulutus on kriittinen vaihe, sillä toimijat ovat ihan tavallisia tietotekniikan käyttäjiä. Silti pidän motivointia vielä tärkeämpänä. Motivointi on tärkeä sen takia, että kysymyksessä on niin suuri kulttuurin muutos.

JAETTU ASIANTUNTIJUUS

Jaettuun asiantuntijuuteen siirtyminen yli organisaatioiden rajojen ei vain ole helppoa, vaikka kaikki osapuolet näkisivätkin heti sen edut.

Palveluun sisältyy henkilöprofiilit, joissa tärkeimmät sisällöt ovat 1.mielenkiinnon kohteet ja 2.osaaminen. Osaaminen on suurimmalle osalle käyttäjistä helppo nakki, mutta mielenkiinnon kohteet jätetään hyvin helposti hyödyntämättä. Pidän niitä kuitenkin yhtä tärkeänä kuin osaamista. Meidän kaikkien on nimittäin koko ajan opittava uutta ja silloin on tärkeää että meidän mielenkiintomme kohteet löydettävissä, jotta jo olemassa oleva motivaatio voidaan hyödyntää!

Yksi lempiteesini pedagogina onkin, että motivaatio on tärkein opettaja.

Muita verkoston työvälineitä ovat blogit, wikit, tiedostokirjasto, pikaviestimet, jaetut kalenterit.

Toivon mukaan esimerkiksi aina kun joku verkoston jäsenistä käy koulutuksessa, hän myös jakaa sen sisällöt ja sen synnyttämät ajatukset muiden verkoston jäsenten kanssa esimerkiksi blogin kautta, vinkkaa muita hyvistä käytännöistä, voi saada vertaistukea ja apu ongelmiin. Yli organisaatiorajojen.

Nyt verkostoon on liittynyt lähes sata alueen toimijaa. Jokainen verkoston jäsen voi kutsua muita jäseniä ja tämä tapa laajentaa verkostoa on toiminut loistavasti.

NYT ALKAA TYÖ

Verkostossa on jäseniä moninkertaisesti sen, mitä oli koulutuksessa, joten on jännittävää nähdä, miten vanhat opitut siilomallit ylitetään, vai tarvitaanko lisää koulutusta ja motivointia. Alku on kuitenkin todella lupaava. Uskon, että tällaisten verkostojen ja yhteisöjen luominen ja jaetun asiantuntijuuden edistäminen tulee olemaan iso osa Rautasillan toimintaa tulevaisuudessa. Pedagogiset organisaatiot ovat luonteva paikka aloittaa, mutta samat ongelmat ovat kaikilla toimialoilla: mammutin tappamiseen tarvitaan koko heimon osaaminen.

Lisätietoja projektista on lupautunut antamaan Oppi-Apaja-projektin projektipäällikkö Riitta Hirsikoski.

Jos haluat vastaavanlaista toimintakulttuuria omaan organisaatioosi ja sen yli, kysy Rautasillalta! Rautasilta@me.com 040 512 6391

Somejulkisuutta ei voi hallita uhkauksilla

2011-02-27T02:27:00.002+02:00

Lapin Kansan "Somen syövereistä-palsta 27.2. 2011. Juttu kirjoitettu torstaina 24.2.

Tällä viikolla yritys nimeltä Nova Trotters Oy lähestyi sähköpostitse 18 bloggaajaa. Yritys uhkasi oikeusjutulla jos bloggaajat eivät poista blogeistaan Nova Trottersin järjestämää www-sivukilpailua käsitteleviä kriittisiä kirjoituksia. Kirjoitukset olivat usempia vuosia vanhoja.

Bloggareita oli aikanaan oudoksuttanut mm. että kilpailuun saa sivustonsa maksamalla muutaman sadan euron “kynnysmaksun”.

Nova Trotters on nyt lanseeraamassa uutta kilpailua ja bloggareiden kritiikki nousi ikävästi Google-hauissa kärkeen. Yritys yritti hallita julkisuutta uhkauksilla. Tulos oli Nova Trottersin kannalta katastrofaalinen.

Hyvin verkostoutuneet bloggaajat saivat nopeasti aikaan ns. Streisand-ilmiön. Heikoin perustein tehty poistamisuhkaus aiheutti hetkessä satoja twiittauksia, muutamia kymmeniä bloggauksia ja pari lehtijuttua joissa yhtiön pyrkimykset mainittiin

Näin pienen haitan tökerö poistamisyritys aiheutti negatiivisen informaation vyöryn, jonka jokainen voi huomata tekemällä yhtiön nimellä Google haun.

Toisella tavalla toimi Hotelli Ellivuori torstaina. YouTubeen laitettua videota kyseisen hotellin huoneen kurjasta kunnosta ei yritetty painostaa poistamaan, eikä kielletty myöskään sen sisältöä. Hotellin johto myönsi mokansa ja lupasi parantaa tapansa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Streisandin_ilmiö

Oululaisen Harto Pönkän (yksi oikeusjutulla uhkailluista bloggareista) bloggaus aiheesta:

http://harto.wordpress.com/2011/02/22/nova-trotters-oy-suomen-parhaat-verkkosivut-kilpailu-nayttaa-varoittavaa-esimerkkia/

Yhteisöllinen varjo-IT haastaa massiiviset järjestelmät

2011-02-20T12:22:00.001+02:00

Lapin Kansan some-kolumnini 20.2. 2011

Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa nousee aina esille riskit. Samaan aikaan sähköposteissa liikkuu miljoonia gigoja tärkeää tietoa, eikä sähköposti ole juuri sen turvallisempaa. Sähköposteissa on tieto myös piilossa ja jopa kaikkien ulottumattomissa, jos työntekijä esimerkiksi sairastuu. Näin ei ole wikeissä , blogeissa ja muissa jaetuissa työtiloissa.

Tästä harvoin puhutusta aiheesta kirjoittaa blogissaan bisnesenkeli Kaija Pöysti. http://dialogisti.blogspot.com/2011/02/sosiaalinen-media-riski-vai.html

Organisaatioiden suurella rahalla ostetut massiiviset suljetut tietojärjestelmät ja niiden toimittajat pitävät muutenkin käyttäjiään panttivankeina: niihin tehtävät muutokset voidaan monopolihinnoitella ja ne ovat raskaita toteuttaa.

Organisaatiot maksavat mitä pyydetään ja niin vanhenevat tietoratkaisut paikkaillaan kalliisti ja estetään uusien, avoimempien työtapojen leviäminen työpaikoille.

Tietotekniikka ja internet-kulttuuri muuttuu nykyään niin nopeasti, että massiiviset julkaisujärjestelmät ovat jo vanhentuneita kun ne otetaan käyttöön jos niiden rakentaminen ja käyttöönotto kestää yli puoli vuotta.

Silti niihin pistetään rahaa satoja miljoonia vuosittain.

Näiden järjestelmien rinnalle syntyy koko ajan eräänlainen “varjo-it”. Työntekijät ottavat itsenäisesti käyttöön ketteriä, yhteisöllisiä alustoja, koska niillä työtä voidaan tehdä joustavasti. Ne ovat sosiaalisen median pilvipalveluita, joita käyttäessä ei tarvitse koko ajan pyytää it-tuen apua asennuksessa ja jotka toimivat joustavasti työasemasta riippumatta.

FB:n yritysprofiilit luovat uuden suhteiden verkoston!

2011-02-15T09:22:00.003+02:00

Facebookin yrityssivujen muutoksista on nyt uutisoitu laajasti blogeissa, vaikka taitaa se kuitenkin tulla tilaamatta ja yllätyksenä 1.3. kun se vyöryy kaikille yrityssivuille.
Minua kiinnostaa nyt se, mitä kaikkea yritykset voivat nyt tehdä, kun ne voivat liikkua yritysprofiileillaan pitkin Facebookin yrityssivuja!
Eli homma menee niin, että kommentointi onnistuu nyt yritysprofiilin kautta toisilla yrityssivuilla. Mutta vain jos niistä tykkää. Eli ihan sama kuin henkilöprofiileillakin. Tykkäämiset näkyvät sitten omalla yrityssivulla.
Oman yrityssivun seinällä taas näkyy se, mitä ja missä on käynyt kommentoimassa yritysprofiileillaan! Ja se tulee näkyviin myös yritysprofiilien uutisvirrassa!
Homma kuulostaa vähän monimutkaiselta, mutta käytännössähän tämä luo oman "yritysten Facebookin" Facebookin sisälle, melkein samoilla toiminnoilla kuin henkilöprofiileissa.
Eli Facebookin sisällä on nyt "varjomaailma" , jossa yritykset ystävystyvät, verkostoituvat, kommentoivat ja tsemppaavat toisiaan (ja samalla hieman mainostavat itseään). Miltäs tämä kuulostaa? Ystäväyrittäjyydeltä?

Samalla pitää yritysten hieman funtsia: kenen ystävä haluan olla? Jos tykkään tuosta yrityksestä, tuleeko tuo toinen mustasukkaiseksi? Miten käy Suhteen?
En ole sitä koskaan salannut: pidän Facebookista. Yksi syy siihen on se, että se ei ole tylsä ja se uudistuu ja muuttuu koko ajan. Ja pistää miettimään.
Kiitos Christina Forsgård Suhde-keskustelusta Rautasillan FB-sivulla.

Pieni kokeilu Facebook-mainonnasta

2011-02-13T17:51:00.001+02:00

Halusin kokeilla sitä miten Facebook-mainonta toimii. Mainoksen luominen on helppoa. Muutamassa minuutissa se on valmis.
Valitsin kohderyhmäksi yli kolmekymppiset rovaniemeläiset. Niitä on 17 000. Facebook ehdotti klikkauksen hinnaksi 1,75 dollaria. Se tuntui kalliilta, mutta olin varma, että minulla ei ole juuri kilpailijoita tuolla kohderyhmällä ja mainossisällöillä niin en uskonut, että joudun maksamaan lähellekään tuota hintaa. Budejtiksi asetin 200 dollaria. Mainos on tässä:

Kampanja alkoi viime torstaina ja nyt sunnuntaina sitä on näytetty huikeat 65 000 kertaa. Klikkauksia on ollut vain 48 kappaletta. Sehän kuulostaa ihan todella vähältä, mutta tällaisella marginaalisella bisneksellä kuin omani se ei ehkä kuitenkaan ole merkityksetön määrä. Noiden klikkausten hinnaksi on muodostunut 49 senttiä.(amerikansenttejä)

Faneja on kampanja tuonut lisää 5 kappaletta. Joten olen maksanut per tykkääjä noin 4,5 dollaria. Onko se paljon vai vähän? Minun mielestäni olen tehnyt erittäin hyvän 24 dollarin sijoituksen. Jos yksikään noista viidestä joskus ottaa minuun yhteyttä töiden merkeissä tai kertoo jollekin tutulleen olemassaolostani tilanteessa, joka kenties johtaa yhteydenottoon ja toimeksiantoon niin saan sijoitukseni moninkertaisena takaisin.

Tietysti minun pitää jatkossakin pitää hyvää sisällöntuotantoa yllä sivullani, sisältö on se juttu, joka vakuuttaa. Tämä unohdetaan hämmästyttävän usein ja haalitaan vain tykkääjiä.

Nyt keskeytän kampanjani, koska tuo 17 000 rovaniemeläistä on aika äkkiä kyllästetty mainoksillani. Uusin kampanjani uudella tekstillä lähiaikoina. Yhteenvetona voisin sanoa, että aika kiehtovaa ja vaikuttavaa! 36% noista näytetyista mainoksista oli muuten sosiaalisia!

Tämä tarkoittaa sitä, että mainoksissa mainittiin joku mainoksen näkijän ystävä, joka jo tykkäsi Rautasillasta!

PS. Joku niistä tykkääjistä, joka tuli mainoksen kautta voisi kertoa kommenteissa, mikä sai klikkaamaan ja mikä tykkäämään!

PSS.Tuo mainos muuten vie kustomoidulle välisivulle, jossa esittelen itseni, ENKÄ mitenkään kehota tykkäämään tai seuraamaan tai edes kerro FB-sivuni tarkoituksesta, eli tuon sivun tarkoitus on itse asiassa se, että nimi ja naama jäävät muistiin.

Supertehokas vaalimainos ja blogi jossa käytiin vuorokaudessa 300 000 kertaa

2011-02-13T17:23:00.000+02:00

Somen-syövereistä- palstani Lapin Kansassa 13.2.

Voi olla, että kevään paras vaalimainos on jo julki, mutta kukaan ei tunnustaudu sen tekijäksi! YouTubessa on jo pitkään uudelleentekstitetty erään saksalaisen elokuvan kohtausta Hitlerin viimeisistä päivistä. Siinä Hitler raivostuu kuullessaa uutisia rintamalta. Tekstittämällä sitä erilaisilla ajankohtaisilla teemoilla, kohtaus on saatu kuvaamaan milloin Suomen jääkiekkomenestystä milloin Audi-miestä.

Viimeisimmässä versiossa Hitler saa raivarin historioitsija Jukka Relanderin asettumisesta vihreiden eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Näiden videoiden tekeminen on tekijänoikeuslain vastaista, ainakin periaatteessa, mutta elokuvan tehnyt tuotantoyhtiökin näyttää luopuneen taistelustaan näitä versioita vastaan. Siinä silti syy miksi kukaan ei ole tunnustautunut tämän jo 75 000 katselua saaneen videon tekijäksi.

Sisältö on kuitenkin selkeästi Relanderille myönteinen.

http://youtu.be/lyWsv-o9nvA

Kun tieto koetaan tärkeäksi sen jakaminen sosiaalisessa mediassa on ällistyttävän nopeaa. Ja se voi tavoittaa valtavat määrät ihmisiä.

Näin kävi jyväskyläläisen Erkan blogi-postaukselle. Erkka kertoi siinä selkeästi kuvan kanssa siitä kuinka Facebook-tiliä on helppo vakoilla ja miten se voidaan estää. Tieto ei ollut edes ihan uusi, mutta 1,7 miljoonalle Facebookin käyttäjälle tärkeä. Kahdessa päivässä postaus jaettiin Facebookissa 25 000 kertaa ja luettiin yli 343 0000 kertaa! Tärkeä ohje löytyy täältä: http://erkka.posterous.com/mina-luen-facebook-mailiasi

Rovaniemi ei löydy somesta

2011-02-06T11:55:00.001+02:00

(teksti on julkaistu Lapin Kansan Somen syövereistä-palstalla 6.2. 2011)

Monissa kunnissa pidetään sosiaalista mediaa yhtenä tärkeänä tapana tiedottaa ja keskustella kuntalaisten kanssa. Oulun kaupungilla on laaja ja aktiivinen läsnäolo erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja kaikesta huomaa, että kaupungin toiminnalla on suunnitelma ja tavoite.
Virallinen Rovaniemi taitaa olla mukana esimerkiksi yhteisöpalvelu Facebookissa vain yhdellä sivulla, joka kertoo Rovaniemen Unicef-vuodesta. Se vuosi meni jo ja sillä sivulla oli tykkääjiä 262. Ei kovin paljon.
Muutamat kulttuurilaitokset ja -tapahtumat ovat kyllä mukana ihan aktiivisesti: Korundi, Lapin Kamariorkesteri ja Rovaniemi Design Week esimerkiksi.
Onko tällä sitten merkitystä? Voi hyvinkin olla! Facebookissa kotipaikakseen ilmoittaa Rovaniemen 32 040, eli siellä on yli puolet rovaniemeläisistä!
Ainakin jos on olemassa tahtoa siihen, että kuntalaiset, erityisesti nuoret kiinnostuvat kaupungin asioista, on oltava esillä siellä missä nuoret ovat: sosiaalisessa mediassa. Eikä pelkästään nuoret sillä sosiaalisen median käyttäjämäärät kasvavat juuri nyt eniten yli 35-vuotiaissa ja yli 30-vuotiaita rovaniemeläisiä on Facebookissa 17 000.
Voisi kuvitella, että esimerkiksi suuret kaavoitushankkeet, jota ovat juuri nyt käynnissä Rovaniemellä voisivat kiinnostaa nuoria, jos niitä esiteltäisiin ja niistä keskusteltaisiin sosiaalisen median keinoin mutkattomasti ja kiinnostavasti.
Esimerkiksi Facebookissa ihmiset ovat myös omilla nimillään, mikä lisää vastuullisuutta keskusteluihin.
Facebookissa on ongelmansa ja kaiken tietystikään tarvitsisi tapahtua siellä. “Sisäänheittopaikkana” se olisi aivan loistava.
Sosiaalisen median dynamiikkaa voisi käyttää muutenkin Rovaniemellä viestintää ja kansalaisdemokratiaa kehitettäessä. Sitä voisi melkein vaatia.

Journalismi ja journalistit sosiaalisessa mediassa

2011-02-04T09:36:00.002+02:00

Check out this SlideShare Presentation:

Journalismi ja journalistit sosiaalisessa mediassa

View more presentations from rautasilta.

Monenlaisia vallankumouksia

2011-01-30T13:02:00.001+02:00

Kirjoitan sanomalehti Lapin Kansaan kolumnia/muut mediat -palstaa sosiaalisesta mediasta sunnuntaisin. Palsta on nimetty "Somen syövereistä". Palstan muotoa ja sisältöä haetaan vielä, mutta voi olla, että printin lisäksi saamme nettiin oman sähköisen version palstasta somelaajennuksineen.

Tässä kirjoitukseni 30.1. 2011

Sosiaalisessa mediassa kutsutaan muuta mediaa “perinteiseksi mediaksi”. Vaikka suuri osa sosiaalisen median sisällöstä on itse asiassa viittauksia juuri perinteiseen mediaan joskus sosiaalinen media synnyttää uutisia tai kertoo uutisia, joita perinteinen media ei pysty kertomaan tai ehdi kertoa.

Tunisian kansannousu levisi nimenomaan sosiaalisen median keinoin. Käytössä oli twitter, Facebook ja Youtube. Sama voi olla nyt tapahtumassa Egyptissä. Sosiaalinen media voi muuttaa yhteiskuntaa rajusti varsinkin maissa, joissa perinteinen media on sensuroitu.

Suomessa sosiaalinen media ei synnytä poliittisia vallankumouksia ja sosiaalinen media on perinteisessä mediassa usein yhtä kuin Facebook.

Voi silti olla, että Suomessa vallankumous tapahtuukin jossain median näkymättömissä: yrityskulttuurin muutoksissa ja sosiaalisissa introissa, jotka murtavat organisaatioiden perinteiset hierarkiat ja tavat toimia.

Edistyksellisten yritysten, organisaatioiden ja hankkeiden sisällä alkaa nimittäin syntyä omia sosiaalisen median verkostoja.

Nämä verkostot voivat olla hierarkkisille organisaatioille peikko, sillä organisaatioiden omissa verkostoissa vaikutusvaltaa ja luotettavuutta luodaankin asiantuntijuudella ja asiantuntijuuden jakamisella titteleiden sijaan.

Blogeja, wikejä ja muita yhteistyön työvälineita sisältäviä sosiaalisen introja alkavat kaivata myös työelämään tulevat nuoret, jotka ovat jo vapaa-ajallaan tottuneet tiedon jakamisen kulttuuriin.

Yrittäjäksi aikova opiskelija haastatteli, minä vastasin

2011-01-25T14:02:00.002+02:00

Yrittäjyyshaastattelu

Milloin ja miksi yritys on perustettu? Mikä on ollut alkupääoma?

2007, omien vahvuuksien tehokkaampaa hyväksikäyttöä varten ja elämän laatua parantamaaan. Otin 10 000 euroa lainaa laitteiston hankkimiseen

Mikä on yhtiömuoto ja miksi se on valittu yhtiömuodoksi?

Toiminimi. Yksinkertainen tapa aloittaa. Sopii yksin yrittävälle asiantuntijayrittäjälle, joka ei halua kasvattaa yrityksensä kokoa

Minkälaiseen toimintaympäristöön/ olosuhteisiin yritys perustettiin?

Rovaniemi. Pieni kaupunki, pyrkimys laajentaa toimintaympäristöä täytyy olla.

Miten alkuvaihe sujui yrittäjän mielestä?

No, haahuiluahan se oli. Monissa asioissa olin myös aikaani edellä ja myyntiä ei tullut, kun ihmiset eivät oikein ymmärtäneet mistä on kyse. Jotenkin sitä kuitenkin pärjäsi.

Mikä on näkemys yrittäjyydestä tällä hetkellä?

Huikea homma jos on luonnetta ja luottamusta. Sosiaaliturva on aika heikko, jos ei itse ota siitä suurta vastuuta. Aloittava yrittäjä LIIAN helposti ajautuu säästämään omasta sosiaaliturvastaan ja eläkkeestään. Ei saa stressata liikaa

Mikä on syynä yrityksen tämän hetkiseen menestykseen/ menestymättömyyteen?

Edelläkävijyys. Hyvä henkilöbrändäys. Sosiaalisen median markkinointi. Verkostot, verkoston luomisen taito ja suosittelumarkkimointi, vertaismarkkinointi ja –arvostus.

Hankalinta yrittäjyydessä?

Ei siinä mitään erityisen hankalaa ole jos perusasiat ovat kunnossa, on hyvä kirjanpitäjä, eikä hölmöile, eikä haihattele. Toimialasidonnaista tietysti. Asiantuntijayrittäjällä ei ole suuria taloudellisia riskejä.

Parasta yrittäjyydessä?

Vapaus. Omien ideoiden kokeilu. Tunne kun menestyy pienessä tai isossa asiassa.

Terveiset tulevalle yrittäjälle?

Perusasiat on oltava selvillä. Hyvät ja modernit verkostoitumistaidot tarvitaan. Ei tämän tarvitse olla ahdistavaa ahdinkoa.

Kaikki ei tarvitse olla valmiiksi mietittyä, mutta miettiä pitää koko ajan.

Sosiaalinen intra

2011-01-15T18:24:00.001+02:00

Itse Aasiassa ajateltuna -uutta suuntaa

2011-01-11T15:23:00.000+02:00

Kun otin 20 päivän tauon työteliään syksyn päätteeksi se oli järkevintä mitä olen tehnyt pitkään aikaan. Sain monta päätöstä tehtyä:

-En ala kasvuyrittäjäksi. Verkostoidun, teen yhteistyötä, enkä ahneuttani haali kaikkea mahdollista duunia mitä satun alalta saamaan. En ala osakeyhtiöksi.

-Satsaan enemmän videoon: videoblogeihin, videon käytön ohjaamiseen yrittäjillä, all things video. Sehän on mun vahvuus.

-Jatkan ja tehostan käytännönläheistä konsultintyötä. Se vaatii kaikenmaailman kokeilua ja jatkuvaa oppimista, ja eikä sellainen kaikille asiakkaille sovi, mutta sehän tää mun juttu on.

-Panostan vapaa-aikaan: matkustamiseen ennenkaikkea.

-Vähemmän asiakkaita, laadukkaampaa palvelua, hintojakin pitää nostaa.

-Höpötän vähemmän henkilöbrändäyksestä. Enhän minä siitä mitään ymmärrä, kun olen vain minä ja se nyt on sattunut olemaan olevinaan hyvää brändäystä. Ainakin välillä.

-Käytän enemmän hyväkseni taustaani journalistina ja pedagogina. Aivan helkkaristi ottaa päästä kun joku luulee minua, 47-vuotiasta miestä, jostain tyhjästä yhdessä yössä nousseeksi sosiaalisen median expertiksi. Minulla on pitkä työtausta. Vahva koulutus ja vankka osaaminen. Jota voi käyttää vaikka sosiaalisessa mediassa.

-Hankin apua liiketoimintaani. En siksi, että voisin tehdä enemmän pätäkkää, vaan siksi, että en koko ajan yrittäisi keksiä pyörää uudelleen. Jonkun vipstaakin siihen pyörään voin joskus vääntää silti.

-Huolehdin paremmin terveydestäni. Yrittäjä on pirun turvaton sairastuessaan. Eikä ainoastään hän vaan koko hänen perheensä.

Tähän loppuun muutamia kuvia. Niillä voi olla tai voi olla olematta mitään tekemistä ylläolevien ajatusten kanssa.

Esityiskiitos "salaseuralle" nimeltä serendipiteettihipit. Teillä on myös paljon tekemistä ajatusteni kanssa ja olette ajatuksissani!

Video vuodesta ja vähän toisestakin

2010-12-30T20:18:00.000+02:00

Siltoja sosiaalisten introjen avulla

2010-12-14T10:35:00.002+02:00

Olen tänä syksynä pähkäillyt blogissa ja FB:ssäkin aika paljon tämän sosiaalisen median merkitystä yrityksissä ja markkinoinnissa. Se on johtunut muutamasta aika isosta asiakkuudesta. Ne projektit alkavat poikia tulosta ensi vuoden alusta. Toivon mukaan.
Hyvin suuri osa Rautasillan toiminnasta tapahtuu kuitenkin jossain ihan muualla kuin yrityksissä.
Rautasilta ja kumppanuusyritys Kovakoodarit esimerkiksi tekevät mm. organisaatioille ns. sosiaalisia introja, eli vievät yhteisöllistä viestintää organisaatioiden sisäisiin toimintoihin.
Rautasillan rooli on noissa projekteissa myynti, konsultointi ja koulutus. Kovakoodarit hoitaa alustan rakentamisen ja räätälöinnin avoimen lähdekoodin päälle. Olemme käyttäneet alustana Elggiä.
Noissa projekteissa olen kokenut olevani sillanrakentaja, rakennan rautasiltaa uuteen kulttuuriin!
Pitkä opettajataustani on ollut näissä projekteissa hyvä lähtökohta: tiedän täsmälleen mikä organisaatioissa usein mättää ja miten valtavia potentiaaleja organisaatioissa jätetään käyttämättä tehottomien ja vuodesta toiseen samanlaisina pysyneiden käytänteiden takia.
Helppoa se homma ei silti ole, vaikka kaikki tuntuvatkin hyvin ymmärtävän mistä on kysymys. Hommien uusiksi laittaminen paikoissa, joissa vanhakin systeemi toimii “jotenkuten” on monille iso kynnys. Todella iso.
Noissa hommissa koen tekeväni tärkeää työtä. Tiedän omasta 18 vuoden työkokemuksistani asiantuntijaorganisaatioissa, että minusta ei saatu oikein mitään irti. Kärsin siitä itse, työnantajat eivät saaneet maksamalleen palkalle täyttä vastinetta, koin homman näköalattomana ja menestys työpaikalla alkoi olla minulle sitä, että pystyin välttymään kokouksissa istumiselta tai tehottomiin työryhmiin joutumiselta. Eli luovuuteni alkoi kohdistua lusmuiluun.
Ideointi ja innovointikin palkittiin aina sillä, että joutui tekemään lisätyötä jos halusi uudet ideat toteuttaa. Ja jos saman palkan sai ilmankin niin...
Ei työelämä kuitenkaan saisi olla noin paskaa, eihän?
Uskon uudenlaisessa viestinnässä ja yhteistyössä olevan yhden lääkkeen suomalaisessa työelämässä piilevään näköalattomuuteen. Noita asioita koetan omalta pieneltä osaltani edistää.

Sillä oikeasti uskon (ja tämä on yhtä aikaa surullista ja rohkaisevaa), että esimerkiksi twitter-yhteisölläni on parempi kuva osaamisestani kuin työyhteisölläni jonka keskellä ansaitsin palkkani pitkälle toistakymmentä vuotta.

Suomen yrittäjien sivulla julkaistut bloggaukseni

2010-12-09T11:44:00.000+02:00

Sosiaalisen median myytit ja uskomukset
16.11.2010 14:37:39
Jatkan hiukan Janin aloittamaa keskustelua myyteistä. Vaikka sosiaalinen media bisneskäytössä onkin aika uutta, on sen ympärille silti jo syntynyt uskomuksia, joita toistellaan totuuksina. Käydäänpä läpi pari:
“Sosiaalista mediaa ei voi ulkoistaa”
Tämä on ehkä toistetuin myytti. Totta kai voi ja jos ei voisi, se olisi aika tynkä työkalu aika monelle yritykselle. Monet menestyvät yritykset ulkoistavat lähes kaiken, minkä voivat. Miksi heidän pitäisi nyt tuhlata aikaansa jutusteluun ja pöhinän synnyttämiseen, kun on olemassa ammattilaisia, jotka sen voivat tehdä heidän puolestaan?
On totta, että sosiaalisen median ulkoistaminen vaatii ehkä hieman erilaista strategiaa kuin esimerkiksi mainonnan ostaminen mainostoimistolta. Se vaatii lähempää kumppanuutta ja kenties myös erilaista maksupolitiikkaa, mutta kyllä se onnistuu. Esimerkiksi Rautasilta tekee ulkoistettuna sosiaalisen median heimouttamista ja yhteisöllistämistä markkinointitarkoituksiin yrityksille ja jopa ihan menestyksekkäästi.
“Sosiaalinen media on hyvä markkinointikanava”
No, voi olla. Useimmiten se ei sitä ole. Isoille yrityksille, joilla on resursseja ihan silkkaan brändimainontaan, sosiaalinen media on kiva lisä saada palautetta ja inhimillistää presenssiään. Muille se voi olla silkkaa ajanhukkaa, jos ei tosissaan ole miettinyt, mitä haetaan. Jokainen joka on vaeltanut Facebookin yritysivuilla, joissa on väkinäistä keskusteluntynkää tai logon takaa tulevaa tuotetyrkkyä tyrkyn perään, tietää mistä puhun.
Monelle yritykselle puhelintolppa (vieläkö niitä on?) on parempi ja tehokkaampi markkinointikanava.
“Sosiaalinen media on yrityksille halpaa”
Edullista se voi olla, mutta sekin on suhteellista. Kuulin yrityksestä, joka tekee suurimman osan sosiaalisen median työstään talon sisällä ja he olivat laskeneet vuosikustannukset. Hintalappu oli 40 000 euroa. Ja kyseessä ei todellakaan ole suurensuuri yritys. He aikoivat jatkaa valitsemallaan tiellä, joten tuloksiakin oli ilmeisesti tullut.
Joukkoistin tätä asiaa omalla facebook-sivullani. Siellä sain tällaisia vastauksia sosiaalisen median myyteistä:
“Se, että se olisi jokin paikka, minne mennään tai työkalu jota käytetään.” Teemu Korpi.
“Yksi myytti on, että some olisi jotenkin luonnostaan demokraattinen ympäristö. Toinen on se, että kaikki yhteisöllisesti tehdyt tuotokset olisivat jotenkin automaattisesti hyviä.” Harto Pönkä.
“Ja se, kuten kotisivuistakin, että sisältöä eksyy ihan automaattisesti, ilman mitään omaa työtä ja markkinointia, lukemaan satoja, tuhansia ja kymmeniätuhansia siitä kiinnostuneita ihmisiä.” Leena Männistö
“Avoimuus ja jakaminen! Mm. noiden mantrojen näkeminen alkaa ärsyttää. Ei muisteta riittävästi korostaa, että ne toimivat vain jos toimijoilla on samanlainen ajatusmaailma ja ihanteet. Etenkin jos on yrittäjä, jonka pitää elää tehdyllä työllä, on syytä käydä syvällinen keskustelu pelisäännöistä projektien aluksi.” Outi Lammi.
“Nyt kun hypetys alkaa laantua, voidaan asioihin suhtautua järkiperäisesti: suomalainen kulttuuri ei ole valtaväestön osalta täysin valmis kommunikointiin ventovieraiden kanssa - edes verkossa. Eikä SoMen edustajat korvaa henkilökohtaista kommunikointia face-to-face.” Jari Moisio
Kaikki vastanneet ovat myös yrittäjiä. Pientä realismin hakua on siis ilmassa, ja se on hyvä. Mihin myytteihin ja toisteltuihin “totuuksiin” sinä olet törmännyt kun puhutaan sosiaalisesta mediasta?

Mistä alkaisin?

20.9.2010 13:05:09

Olen valmistelemassa “Lapin kiertuetta” ensi kuun aluksi. Olen yhden päivän Kittilässä, kaksi Ivalossa ja kaksi päivää Saariselällä. Ohjelmassa on massakoulutuksia ja yrityskohtaisia klinikoita ja onpa siellä myös kokonainen strategia-päivä yhdelle yritykselle.

Yrityksillä on nyt kova tarve koulutukselle, tai tiedolle ylipäätänsä. Seminaareja tuntuu olevan joka päivä jossain kolkassa maata. Seminaareista varsinaiseen käytäntöön on vielä silti varsin pitkä matka. Facebook-sivun perustamista en pidä vielä kummoisena käytännön työnä.

Itse näen ideaalin kuvion pk-yrityksille seuraavanlaisena:

1. Osallistutaan ammattilaisen yleisluentoon, jossa käydään läpi alustat ja periaatteet ja jonka jälkeen tiedetään mistä on kysymys.

2. Hankitaan yrityskohtaista neuvontaa esim. 1-2 päivää jossa tehdään mediasuunnitelma sosiaaliseen mediaan ja joka ottaa huomioon muun markkinoinnin, tiedotuksen ja asiakaspalvelun.

3. Aletaan tuottaa sisältöjä valituille alustoille laaditun suunnitelman mukaisesti.

Kolmoskohdassa pidän tärkeänä, että se vaihe tehdään ns. saattaen. Eli joku yrityksen ulkopuolinen, mieluiten tietysti asiantuntija, seuraa toimintaa, antaa neuvoja ja vinkkejä ja jopa auttaa sisällön tuottamisessa.

Toinen mahdollisuus on etsiä kaikki tieto itse. Sitä nimittäin löytyy ja jos aikaa riittää.

Aloittaa voi esimerkiksi näistä:

Social Media Examiner
Mashable

Ylläolevat ovat hyviä esimerkkejä, mutta ongelma on tietysti amerikkalainen lähtökohta ja esimerkit, jotka eivät välttämättä suomalaiseen yrityselämään istu. Osin tätä aukkoa täyttämään on tämä raatikin perustettu.

Sosiaalisen median käyttöönotto on usein hauskaa ja helppoa, mutta ilman suunnitelmallista toimintaa se hiipuu helposti, näin on käynyt jo monelle yritykselle. Vuosi on se aika, jossa yritys alkaa selkeästi nähdä toimiensa vaikutukset: Tuliko kassavirtaa? Helpottuiko asiakaspalvelu? Tuliko ideoita tuotekehitykseen? Kiinnostiko ketään pennin vertaa?

Onhan joitain yhden yön ihmeitäkin jo nähty. Ne on tosin usein tehty silkalla rahalla: esimerkiksi ilmaistuotteilla.

Miten sitten valitaan asiantuntija kumppaniksi? Kehotan seuraamaan asiantuntijan omaa toimintaa sosiaalisessa mediassa: onko välineet käytössä? Herätetäänkö niillä luottamusta? Entä osallistetaanko niillä? Houkuttaako asiantuntijan sosiaalisen median läsnäolo ostamaan? Jos vastaus jokaiseen kysymykseen on selkeä kyllä, niin ehkä hän on oikea henkilö auttamaan yritystäsi.

Apuja ekspertin etsintään voit löytää esimerkiksi täältä:
The 12 Types Of "Social Media Experts" - Which One Are You?

Suomeksi hyvä blogikirjoitus on tässä:
Syyskaudella some-viikot

Olisko sosiaalinen media oikeasti palvelumuotoilua markkinoinnin sijaan?

2010-12-03T20:05:00.001+02:00

Minä nyt vain olen miettinyt ja miettinyt sitä, että mitä se meikäläinen tekee isona. Okei, minä olen 47 ja tässä iässä sitä yleensä mietitään mitä sitä tekisi eläkepäivinään. Tai ainakin siitä haaveillaan.
Mutta kun minä uudistin itseni kolme vuotta muuntautumalla mediaopettajasta mediayrittäjäksi ja sitten pari vuotta sitten tein vielä suuremman muuntautumisen mediayrittäjästä yrityskonsultiksi. Tai en minä tiedä.
Aloin saarnata ja vähän duunatakin sosiaalista mediaa. Minusta se oli jotain uutta ja mullistavaa ja halusin kertoa siitä muille ja myös näyttää miten sitä tehdään.
Ja sitten siitä tuli minulle ammatti, missio ja siihen taisi minun henkilöbrändikin nojata. Vahvasti.
No nyt minä sitten minä olen pari vuotta konsultoinut yrityksiä ja menestynyt ihan kivasti. kaikki haluavat tietää sosiaalisesta mediasta. Kaikki haluavat, että heille näytetään miten sitä tehdään ja miten sillä markkinoidaan kaikenlaista. Ja minähän kyllä näytän.
Ja onhan meitä nyt muitakin. Välillä oikein hirvittää, että kuinka paljon meitä on ja lisää tulee. Välillä päässäni soi ääni. Se kuulostaa tältä: "huuhaa!"
Mutta minä kun olen (kotikasvatukseni peruja varmaan) helkkarin itsekriitiinen mies. Vaikka voihan se näyttää välillä muultakin.
Ja kun sitä itseään ja toimintaansa ja muutakin kriittisesti katselee niin pakostakin sitä joutuu katselemaan muutamia asioita, joita ei ole hirveän kiva katsoa.
Ja olen tullut muutamaan päätelmään:
1. Ei se sosiaalinen media oikein markkinointia ole
2, ja ei se sosiaalinen media mua elätä kauaa, vaikka nyt ihan mukavasti sitä tekeekin. Ai miksei elätä? No siksi kun se ei ole kauaa relevanttia. Kakaroillehan se on jo itsestään selvää. (pidän kakaroina kaikkia alle nelikymppisiä)

No onneksi en luo uraa, vaan mielenkiintoista tekemistä, jota joku katsoo arvokkaaksi.
Jos se sosiaalinen media ei ole markkinointia niin mitä se sitten on? Tätä olen mietinyt pitkään. Sitten minä sen tajusin. Olisko se palvelumuotoilua? No sekinhän on tietyllä tavalla muotijuttu, mutta ehdottomasti laajempi ja pitkäikäisempi kokonaisuus kuin tuo sosiaalinen media.
En ala tässä selittämään sitä mitä se palvelumuotoilu on. Katsokaa Googlesta!
Sosiaalisen median avulla luodaan välineitä ja kokemuksia asiakkaille: vaikuttamista, brändikokemusta, asiakaspalvelua, uudenlaista viestintää yms. Sitä miten asiakas kokee ja voi olla osallinen jossakin palvelussa tai tuotteessa.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikös se ole palvelumuotoilua?
Aika vähän se sosiaalinen media on suoranaisesti markkinointia.

Että ehkä se mun homma tuleekin olemaan palvelunmuotoilun yhden osa-alueen asiantuntija! Kun se sosiaalinen media on jo aika lapsellinen ja väsynyt juttu ihan sellaisenaan.

Koulutuksista

2010-11-05T14:01:00.003+02:00

Teen paljon koulutuksia ja aloitan aina puhtaalta pöydältä enkä juurikaan kierrätä vanhoja matskujani. Visuaaliset matskut kuten slaidit eivät oikein toimi sinällään vaan ovat enemmänkin herätteitä ja muistijäljen tehostajia, vaikka tietysti niissä asiaakin on.
Tässä Prezi-esitykseni Oulun Innomajakka-koulutuksesta viime keskiviikolta. Tuossa on sellaiset reilun kolmen tunnin matskut.
Tarvitseeko sinun organisaatiosi räätälöityä koulutusta uudesta tavasta viestiä?

Hyvästit sosiaaliselle medialle -Oulu Innomajakka 3.11. 2010 on Prezi

Haluan lopettaa sosiaalisen median

2010-10-18T12:51:00.001+03:00

Olen aloittanut projektin, jossa alan häivyttää pikkuhiljaa termiä "sosiaalinen media" taka-alalle yritykseni toiminnassa
Luultavasti alan brändäämään jonkinlaista "yhteisöosaamista" ehkä "yhteisöosaamisen ammattilaisuutta"? tai "sosiaalisen viestinnän ammattilaisuutta"? Tai kaikkia niitä.
Kotisivulla on nyt tällainen lause:
"Rautasillan avulla valjastat sosiaalisen viestinnän yrityksesi tai organisaatiosi voimavaraksi."
Haluaisin olla sellainen henkilö, joka kutsutaan neuvomaan tai auttamaan kun yrityksen tai organisaation toimintakulttuuria uudistetaan yhteistyötä ja kommunikaatiota tukevaksi, kuuntelevaksi. Haluaisin näyttää miten organisaatio oppii sidosryhmiltään ja asiakkailtaan, toisiltaan ja kilpailijoiltaan.
Sosiaalinen media -termillä ei ole tällä hetkellä kuin markkinoinnillista käyttöä ja sekin arvo rapautuu kovasti facebook-lakkojen, -jukkien ja muiden kuplien myötä.
En halua enää "viedä" ketään sosiaaliseen mediaan vaan haluan olla auttamassa kun halutaan olla sosiaalisempia ja tehdä inhimillisempää viestintää.

Onkohan suunnitelmissani mitään järkeä?

Yritys voi olla Facebookissa ilman Facebook-sivua

2010-10-06T12:26:00.003+03:00

Olin maanantaina puhumassa Levillä. En ilmeisesti ollut ihan ymmärtänyt sitä millaista puhetta minulta odotetaan, koska sain puheestani paljon kritiikkiä: en esitellyt tarpeeksi konkreettisia esimerkkejä, puheeni oli "liian yleisellä tasolla" ja liian "teoreettinen".
Otanpa opikseni ja yritän ottaa vastaisuudessa paremmin selville toiveet. Niitä ei tilauksessa aina tarpeeksi tarkkaan selvitetä, tai ei oikein tiedetä mitä halutaan, tai tiedetään mitä ei haluta, mutta ei sanota sitä.
Esittelin tilaisuudessa digitaalista jalanjälkeäni jonka olin tehnyt Levin alueelle parin tunnin aikana. Siellä oli Foursquare-tsekkauksia, youtube-video, Evertrail-reitti ja näiden kaikkien syötteet Facebookiin ja Twitteriin.
Yritin herättää kuulijoita miettimään, miten valtavan määrän digitaalijälkiä alueella vierailevat 600 000 turistia jättävät vuodessa ja kuinka noiden jälkien löytäminen ja valjastaminen esimerkiksi markkinointiin on huomattavasti suurempi voimavara kuin mitä esimerkiksi yksittäisten yritysten Facebook-viritykset voivat ikinä olla.
Tässä tavoitteessani taisin epäonnistua surkeasti, sillä yksi saamani kritiikki oli, että keskityin liikaa Facebookiin.
Mielestäni B to C -busineksessa ja varsinkaan matkailussa hyvin harvalla on mahdollista olla ottamatta Facebookia sosiaalisen webin strategiansa keskipisteeksi. Perustellaanpa:

1.Kaikki sosiaalisen webin sovellukset, jotka on tarkoitettu tavallisten ihmisten käyttöön joutuvat ottamaan ja ottavat huomioon Facebookin ja lisäämään palveluihinsa "facebook-palikan" Näin tekee Youtube, Flickr, Foursquare, Gowalla, Blogger, GetGlue ja kaikki muutkin. Tottakai. Hullujahan he olisivat jos sitä eivät tekisi..
2. Tämän takia kaikki yritykset, jotka käyttävät tykkää-nappulaa tai joitain sosiaalisen webin alustoja tai ovat mukana joissain some-palveluissa ovat käytännössä Facebookissa VAIKKA NIILLÄ EI OLISI FACEBOOK-SIVUJA! Ja itse asiassa tämähän on juuri monille yrityksille järkevä tapa olla facebookissa, ilman että tarvitsee pitää koko ajan yllä "keskustelua" parinkymmenen tykkääjän kanssa yrityksen omilla kuolevilla facebook-sivuilla, joita ei ole oikein varaa pitää yllä kunnolla.

SIIS Ilmainen neuvo yrittäjille: Älkää menkö sinne Facebookiin, jos teillä ei ole varaa panostaa läsnäoloon siellä. MUTTA mahdollistakaa jakaminen ja tykkääminen Facebookiin kotisivullanne, blogissanne ja FYYSISESSÄ ympäristössänne.
Tässä osa slideistani Levillä:

Slaidit Leville: Sosiaalinen Web ja Yritykset

View more presentations from rautasilta.

Uskalla myös myydä sosiaalisessa mediassa!

2010-09-28T11:40:00.002+03:00

Kun sosiaalinen media ei ole ehkä kaikkein kätevin paikka myydä, niin monet yritykset ovat sosiaalisessa mediassa ujosti ikäänkuin salaista palvelua ylläpitämässä.
Ainoastaan joillakin megabrändeillä on varaa "vain" olla ja keskustella facebookissa tai blogeissa. Myönnän, että itsekin olen syyllistynyt ylisosiaalisuuden ilosanomaan, mutta eihän tämä niin toimi. Uskaltakaa yritykset tunnustaa, että teette bisnestä myös sosiaalisesta mediassa. Kyllä teillä siihen on oikeus!
Mutta ei sitä tarvitse tehdä vanhalla tavalla. Olkaa informatiivisia, palvelualttiita, inhimillisiä, persoonallisia, kommunikatiivisia, positiivisia, humoristisia, mutta seisokaa nyt myös ylpeästi sen takana mitä teette: myytte sitä mitä hyvin osaatte.
Yhdistäkää facebook-sivunne nettikauppaan.
Kertokaa blogissanne uusista tuotteita ja mistä niitä voi ostaa.
Mutta älkää silti pysykö minkään boksin suojissa: miettikää heimojanne. Ei sen Facebook-sivun nimi tarvitse olla sama kuin yrityksenne nimi! Jos myytte suksia niin pistäkää sivunne nimeksi "Murtsikka on maailman paras laji" Kunhan sivultanne käy ilmi kuka sitä ylläpitää niin ei mitään hätää!
Ei mikään heimo muodostu jonkun Sportian taakse.
Ja kuka sanoo, että yrityksellä voi niitä Facebook-sivuja olla vain yksi? Voihan niitä olla vaikka kymmenen, yksi joka heimolle.
Uskon, että some-markkinoinnissa on alkamassa aivan uusi vaihe ja nyt täytyy uskaltaa erottautua, huuhaata ei kukaan enää jaksa.

Minulla on paljon ideoita. Tulkaa ja ostakaa. 040 512 63 91

Videobloggaus: Seminaarit, SoMe ja etäläsnäolo

2010-09-21T14:45:00.002+03:00

Ystäväyrittäjät on heimo/ Ja lopetamme elgg-alustan?

2010-09-14T13:21:00.000+03:00

Olen tässä blogissa jo monta kertaa kirjoittanut Ystäväyrittäjistä.
Se on itseohjautuva heimo yrittäjiä, jotka uskoakseni haluavat ajatella eri tavalla. Tai ainakin leikkiä ajatuksella, että me yrittäjät emme ole pelkästään oman hyvän perään vaan myös välitämme toisistamme.
Itse olen moneen kertaan ilmaissut että en kaipaa Ystäväyrittäjistä mitään formaalia toimijaa missään asiassa. Pidän Ystäväyrittäjiä intentiona, välittäjäaineena.
Uskon silti, että löydän sieltä yhteistyökumppaneita. Ja onhan siellä niitä jo. Nuoremmilla voi olla erilaisia ajatuksia, enkä niitä ammu alas. Esimerkiksi täällä, raflaavasti otsikoidussa blogipostauksessa:
http://blogi.poikkeama.fi/ystavayrittajyyden-tuho/ Hienoa!
Heimo voi kehittyä moneen suuntaan!

Aloittaessamme verkostoa alkuvuodesta teimme paljon kaikenlaista ja perustimme sitä ja tätä. Osa toimi ja osa ei. Nyt on aika tehdä päätös jatkammeko http://friendrepreneur.com -alustaa.
Näkemyksemme mukaan se ei oikein tällaisesssa käytössä toimi ja se vaatisi aika paljonkin ylläpitoa, johon meillä täällä ei nyt ole mahdollisuutta.

Olemme siis ajamassa sitä alas JOS KUKAAN EI OLE KIINNOSTUNUT YLLÄPITÄMÄÄN SITÄ. Tästä asiasta haluaisin nyt mielipiteitä. Sinne on näköjään pesiytynyt myös paljon spämmiprofiileja.

So simple

2010-08-28T11:23:00.002+03:00

Mitä enemmän konsultteja, asiantuntijoita ja eksperttejä sosiaalisen median kentälle tulee, sen monimutkaisemmaksi käyvät teoriat ja konsulttien ajatuksenjuoksut. Mikä siinä onkaan, että konsultinkielen taakse on niin helppo piiloutua?.
(Konaminsultti kone-ensultti koluahansultti koppiaensultti kotasinsultti kuoltakensultti.)

Ipadiini ostin viime sunnuntaina puolellatoista eurolla pikkuohjelman, jolla voi tehdä animaatioita. Varmaan voisi tehdä ihan pieteetillä ja hienoja, mutta se ei ole ihan minun juttu. Sensijaan rupesin tekemään sarjaa, (tai siis en ruvennut tekemään sarjaa, mutta sellaiseksi se näyttää muodostuvan) jossa yritän kiteyttää joitakin sosiaalisen media olennaisimpia asioita n. 20 sekuntiin.
Ensimmäistä niistä on jo katsottu 400 kertaa!
Jälki on rujoa, mutta aitoa ja ehkä tässä koko prosessissakin kiteytyy yksi sosiaalisen median olennainen elementti: se on pirun hauskaa, eikä sitä kannata ottaa liian tosissaan. (mutta tällaista salespointtiahan kunnon konsultti ei saa käyttää, vaan hänen pitää puhua vain konversiosta ja konvergenssista!)

Sosiaalinen media. Vaihe 2.

2010-08-10T13:36:00.000+03:00

Sosiaalisen median tuloksekas markkinointikäyttö EI ole ilmaista, EIKÄ välttämättä edes halpaa (halpa on tietysti AINA suhteellinen käsite)
Sosiaalinen media EI ole välttämättä “pienen yrityksen epäreilu kilpailuetu” jos yrityksellä ei ole resursseja ja/tai osaamista sosiaaliseen mediaan. Eikä se niiden kanssakaan välttämättä toimi.
Sosiaalisella medialla EI OLE taikavoimaa keskustelun synnyttämiseen EIKÄ keskustelun syntymisellä ole välttämättä mitään vaikutusta myyntiin tai edes asiakassuhteen syventämiseen.
Se mikä toimii USA:ssa EI toimi Suomessa: yleisöä ei vain ole tarpeeksi, että intohimoisia kuluttajayhteisöjä voitaisiin noin vain synnyttää edes hyvin tehdyillä some-toimilla brändin kun brändin taakse. Uskon sellaisten silti olevan silti mahdollista.

Maisema muuttuu. Kilpailutilanne muuttuu. Oma ajatteluni on muuttunut. Mutta lupaus on yhä voimassa: Rautasilta on silta sosiaaliseen mediaan.

Keskityn nyt entistä enemmän myös sisältöön, sitä on kaikesta pöhinästä huolimatta (tai se takia) väheksytty. Tulen siis tekemään/tarjoamaan sisällöntuotantoa, erityisesti videoita: videoita käytetään Suomen kaupallisessa somessa säälittävän vähän.

Teen uudet koulutuspaketit yrityksille ja olen käytettävissä myös keikkakouluttajana kollegojen koulutuspaketeissa.

Laajennan toiminta-aluettani.

Painotan toiminnassani enemmän luovia sosiaalisen median ratkaisuja pelkkien sosiaalisen median ratkaisujen sijaan. Tilien avaaminen ei riitä mihinkään.

Menneen kesäloman kunniaksi pieni kuvakavalkadi. Let's work

Sisällön tuottamisen vallankumouksesta vastaanottamisen vallankumoukseen

2010-07-22T09:34:00.003+03:00

Tänä kesänä ajatteluni sosiaalisesta mediasta on muuttunut. Kolmesta syystä:
1. Hankin iPadin (lentojen välissä Frankfurtissa ; )) 2. Luin Engage-kirjan (iPadissa Kindlellä) 3. iPadiin julkaistiin ohjelma nimeltä Flipboard (Eilen!!).
Tähän asti some on ollut innostava lähinnä meille, jotka olemme innokkaita tuottamaan materiaalia.
Me olemme vähemmistö. Materiaalin kuluttajille (enemmistö) tämä ei ole ollut juhlaa. Vielä.
Välineet kuten iPad ja ohjelmistot kuten Flipboard tulevat muuttamaan tämän. Niissä verkostosi (amatöörien ja ammattilaisten raja hämärtyy yhä) tuottama sisältö tuodaan ammattimaisesti ja houkuttelevasti käytettäväksi.
Esimerkiksi Twitterin tuottama sisältö on vielä äärimmäisen vaikeasti vastanotettavaa. Flipboard ja sen vanavedessä tulevat ohjelmat tuovat sisällöt ja kuvat linkkien takaa helposti luettavaksi ja kommentoitavaksi. Uskon, että twitterin sisällöstä kiinnostuneita on monin verroin enemmän kuin twiittaamisesta kiinnostuneita.
Samoin Facebookin uutisvirta on monille jo hallitsematon ja kaoottinen ja sisällön organisoiminen on enemmän kuin tervetullutta
iPad on laite, jota on sanottu vajavaiseksi koska se on tehty enemmän sisältöjen kuluttamista kuin tuottamista varten. Tämän kritiikin esittäjät ovat unohtaneet sen, että kaikki eivät ole sisällöntuottajia. Nimenomaan on puuttunut laitteita, jotka tekevät esimerkiksi sosiaalisen median sisällöistä houkuttelevia. Uskon, että sosiaalinen media on sisällöntuottamisen vallankumous, mutta vielä sen sisällön vastaanottamisen vallankumousta ei ole tapahtunut. Läppärit eivät sitä ole tehneet. Nokian puhelimet eivät sitä todentotta ole tehneet. Apple sen näyttää ymmärtäneen.
Uskon, että tämä uusin kehitys tuo uuden ammattiryhmän: knowledge curators (kuka suomentaa?) Kohta tarvitaan luotettavia, osaavia ja hyvän sosiaalisen median presenssin hallitsevia tiedon ohjaajia, jotka tekevät sosiaalisessa mediassa julkaistuista tietovirroista paketteja Flipboard-tyyppisiin lukuohjelmiin. Voisikohan esimerkiksi Rautasillan yksi tulevaisuuden toimialoja olla tällaisen palvelun tarjoaminen sosiaalisen median aiheista?
Vaikka tablet-laitteet ovat hyvä uutinen sosiaalisen median sisällön tuottajille, uskon sen lisäksi niiden olevan loistava uutinen myös maksullisen sisällön tuottajille! Tähän teemaan palaan myöhemmin. Niinkuin siihen Engage-kirjaankin!

Uusi esittelyvideo

2010-07-20T15:13:00.000+03:00

rautasilta from Eero Leppänen on Vimeo.

Rautasillan henkilöbrändäystä (Bloggaus on kokonaisuudessaan lainattu Heli Sirkiän blogista)

2010-06-29T11:42:00.001+03:00

24. kesäkuuta 2010

Suomalaisen yrittäjän henkilöbrändäystä

Sosiaalisen median kanavissa Twitterissä ja Qaikussa on viime päivinä käyty vilkasta keskustelua henkilöbrändäyksestä ja asiantuntijan verkkoidentiteetistä Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren tulevan Löydy-kirjan pohjalta. Eräänä esimerkkinä hyvästä suomalaisesta henkilöbrändistä ehdotettiin rovaniemeläistä Eero Leppästä ja hänen yritystään Rautasiltaa. Nappasin tuosta ideasta kiinni, tein nopean Twitter-haastattelun ja tässä hieman analysoitua Eeroa alias Rautasiltaa henkilöbrändäys kysymysten kautta:

Kuka olet ja mitä teet?
- Olen Eero Leppänen, Rautasilta. Teen sosiaalisen median sisältöjä, konsultointia, kampanjoita ja koulutusta.

Ketkä ovat elämäsi tärkeimmät ihmissuhteet, sidosryhmät ja kohderyhmät viestinnässä?
- Perhe! Some-yhteisö ja työyhteisö. Sidosryhmistä: asiakkaat, jotka ovat “oman tien kulkijoita”, vahvoja, rohkeita persoonallisuuksia, joista saan itselleni hyviä esikuvia ja joiden kanssa työskennellessäni opin suunnattoman paljon. Kohderyhmät viestinnässä: a) potentiaaliset asiakkaat, eli he jotka etsivät uusia, erilaisia ja innovatiivisia ratkaisuja b) alani ihmiset c) ihmiset, jotka haluavat alani tietoa. Aika paljon itse asiassa huomaan, että jotkut some-seuraajani soveltavat antamaani tietoa ja esimerkkiäkin.

Mainitse viisi sanaa, joilla itse kuvaat itseäsi?
- Luotettava, persoonallinen, leppoisa, lyhytjännitteinen, nopea

Entä viisi sanaa, joilla muut ovat sinua luonnehtineet?
- “Some-Obama” “Innostava” “sympaattinen” “intohimoinen” “oma itsensä”

Mikä on lupauksesi asiakkaalle?
- Hoidan asiakkaan antamaa tehtävää kuin se olisi omani, intohimolla.

Hyvä henkilöbrändi on aito ja pohjautuu osaamiseen. Kuten Rautasillan blogissa sanotaan, referenssit puhuvat puolestaan. Eerolla on vankka tausta viestinnän, taiteen ja kulttuurin puolelta. Hän on myös toiminut opetustehtävissä. Kannukset substanssipuolella on siis ansaittu. Persoonaa kuvaavat sanat liittyvät vahvasti innostavuuteen ja sympaattisuuteen, mutta varmasti asiakkailta löytyisi myös kommentteja, jotka viittaisivat luotettavuuteen ja työn laatuun. Huomattavaa on myös se, että asiakkaat valikoituvat tiettyjen kriteerien kautta - oppiminen ja kunnioitus on molemminpuolista. Samoin sidosryhmät muodostuvat samanhenkisistä ihmisistä, kaikkia kun ei voi mitenkään miellyttää.

Yrittäjä joutuu usein miettimään, brändääkö itsensä vai yrityksensä. Tässä tapauksessa on tapahtunut vähän sekä että. Moni puhuu suvereenisti Rautasillasta, eikä suinkaan Eerosta. Varmaan monen some-yhteisön mielissä Eero onkin yhtäkuin Rautasilta; siitä on tullut ikään kuin taiteilijanimi.

Rautasilta logo on mielenkiintoinen. Kuva ja yrityksen slogan 'silta sosiaaliseen mediaan' viestivät rautaista osaamista ja tukea asiakkaan viemiseen sosiaalisen median maailmaan. Kuvan on Eero itse napannut ja graafikko Elina Ylitervo on työstänyt sen nykyiseen logon muotoon. Tykkään kovasti!

Sanoisin että Eero on hyvä esimerkki aidosta suomalaisesta yrittäjän henkilöbrändistä. Jos hänelle olisi tehty amerikkalaistyylisesti henkilökohtainen logo, se olisi tässä kulttuurissa tuntunut vähän turhan mahtipontiselta. Mutta Rautasilta logona viestii yhtälailla yrityksen kuin Eeronkin arvoja. Samoin Eero persoonallisena esiintyjänä lunastaa henkilöbrändiinsä kohdistuvat lupaukset käytännössä.

Oman persoonansa ja osaamisensa johdonmukainen viestiminen niin ammatillisissa kuin yksityiselämäänkin liittyvissä kontakteissa - siitä henkilöbrändäyksessä loppupelissä on kysymys. Livenä ja somessa. Ole uskollinen itsellesi ja elämäsi tärkeille ihmisille ja tavoitteille. Lunasta lupauksesi käytännössä. Henkilöbrändi muodostuu kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa.

PS. Rautasilta brandin viestintästrategiaan kuuluu myös SlideShare, josta löytyi SomeTime2010 tapahtumassa esitetyn persoonallisen, yleisön hurmanneen Pecha Kucha esityksen kuvat. Video olisi ollut mainio, mutta kuvatkin kertovat olennaisen. Uskalla sinäkin!

Slaidit: Esitys Sometime2010-tilaisuus Pecha Kucha

View more presentations from rautasilta.

Kirjoittajasta:

Heli Sirkiä: Helsinki, Finland; Imago ja markkinointikonsultti, erityisalueena henkilöbrändäys 'sisältä ulospäin' ja osaamisen markkinointi. Kiinnostunut myös ihmisten kautta syntyvästä yrityskuvasta ja sosiaalisen median vaikutuksesta yrityksen maineeseen.

Tarkastele koko profiilia

Ajatuksia ystäväyrittäjyydestä

2010-06-04T09:00:00.000+03:00

Lähinnä facebookissa kukoistaa löyhä yhteisö nimeltään ystäväyrittäjät. Tein aloitteen sen perustamisesta joskus helmikuussa, enkä oikeastaan ajatellut, että se kiinnostaisi muita kuin twitter-kamujani. Avaan tässä nyt vähän ajatuksiani sen suhteen. Tein tämän kirjoituksen alunperin Qaikun keskusteluketjua varten.
Tässä slideshare siitä miten se alkoi:http://www.slideshare.net/rautasilta/... eli enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta ja omasta tarpeestani olla frenemy-suhteessa alani yrittäjiin. painopiste sillä fre-alulla.

Itse näen, että siinä pistettiin nuotio pystyyn ja kutsuttiin ihmisiä sen ympärille. Siellä joku aina kertoo omaa tarinaansa ja pitää tulta yllä ja ringissä kuiskutellaan, mitä kuiskutellaan, eihän sitä tiedä. Aina joskus nuotio valaisee jonkun ja joskus joku sanoo jotain. Olemme sitten heittäneet toisiakin nuotioita, kuten ystävyysyrittäjät-elggin, josko sen ympärillä sitten villisikaakin paistettaisiin. Se tuli taitaa kuitenkin hiipua.

Liidien, eli bisnesvinkkien jakamiseen on varmasti parempia verkostoja kuten bni:t sun muut reaalitapaamisille perustuvat. Tässä ystäväyrittäjyydessä minua ja ehkä muitakin viehättää valtakunnallisuua, yksinyrittäjien halu mennä yhteisille tulille kuuntelemaan juttuja ja olemaan osa porukkaa, agendan puuttuminen ja rentous. Sellaisia paikkojahan meillä ei välttämättä kodin ulkopuolella ole paljon.

Verkostossa on parikin kertaa kysytty, että halutaanko tästä formaalimpaa ja ne, jotka ovat vastanneet, ovat olleet sitä mieltä, että ei missään nimessä.

Itse silti mielläni näkisin ystäväyrittäjä tarroja kivijalkakauppojen ikkunassa kaupunkeja kierrellessäni, samoin virtuaalisesti. Tulisi kivaa salaseurameininkiä ja varmasti ostaisin.

Korostan sitä, että sosiaalinen media on loppujen lopuksi on tekoja, ei tekniikoita. Oikeasti olen kyllästynyt koko some-keskusteluun, koska se vie meitä väärään suuntaan ja harhauttaa valtavirtaa ajattelemaan sitä hörhöilyksi. Enemmän pitäisi puhua konkreettisista teoista.
Niistä se vallankumous syntyy jos on syntyäkseen.

Siiä näkökulmasta ystävyysyrittäjyyskin on teko, johon on osallistunut nyt se 550 ihmistä, jos kaikki he tekevät yhdenkin teon, puhuvat yhdenkin lauseen joka kumpuaa yhteistoiminnan ja ystävyyden ajatuksesta, tai vaikkapa frenemy-ajatuksesta niin siinähän ne käytännötkin vähitellen jalkautuvat. En minä osaa muuten tätä ajatella.
Olisiko agendojen aika ohi?

Rautasilta 3v. kiittää ja ottaa uutta suuntaa

2010-05-29T12:05:00.005+03:00

Yritykseni täyttää tänään kolme vuotta. Kokeneemmat sanovat, että uuden yrityksen kuoleman laakso kestää ensimmäiset kolme vuotta ja sitten joko jatketaan tai lopetetaan. Minä jatkan.
Kaksi ensimmäistä vuotta oli sellaista haahuilua, että ihmetellen katselen taaksepäin: miten minä pärjäsin?
Tämä kolmas on sitten ollut aika selkeää nousua ja siihen on syynsä.

Ensinnäkin tasan vuosi sitten muutin kotitoimistosta oikeaan toimistoon. Halusin paikan jossa on muitakin yrittäjiä ja sain sellaisen. Siitä lähtien olen tehnyt päivittäistä yhteistyötä, kommunikoinut, valittanut, kehunut, juoruillut, saanut ja antanut vertaistukea, ideoinut, tehnyt tarjouksia ja toteuttanut projekteja KovaKoodareiden Jyri Ruudun kanssa. Täydennämme Jyrin kanssa toisiamme monella tavalla ja se on tuottanut meidän molempien bisneksille valtaisat määrät lisäarvoa. Ja se on ollut muutenkin hauskaa ja antoisaa.
Yhteistyö jatkuu monella eri tavalla ja suurin projekti on parin viikon sisällä alkava Suuri Saariselkäprojekti Facebookissa. Se kestää puoli vuotta. Muitakin virityksiä on lukuisia.

Toiseksi se, että uskaltauduin julistautua sosiaaliseen mediaan erikoistuvaksi toimistoksi puolitoista vuotta sitten on myös ollut merkittävää. Siinäkin minulla on ollut yhteistyökumppani: Kemi-Tornion AMK:n aikaansa edellä kulkenut Mopaali-projekti ja siellä Mikko Manninen. Mikon projekti antoi alkusysäyksen ja on ollut myös luomassa uskottavuutta toiminnalleni ja Mikko on ollut keskustelu- ja klinikointikumppanini moniaita kertoja . Sekin yhteistyö onnekseni jatkuu vielä.

Enimmäkseen virtuaalipuolella, mutta ilahduttavasti enenevässä määrin myös livenä ovat minuun luoneet uskoa ja antaneet minulle esikuvia joita seurata, ystäväyrittäjät Kristiina Pääkkönen, Janne Ruohisto ja Riitta Raesmaa Helsingistä. He eivät taida tietääkään kuinka paljon olen heille velkaa. Tuo porukka on nyt kasvamassa ja olen siitä erittäin onnellinen.

Olen kokenut tänä keväänä myös ensimmäiset selkäänpuukotukseni, mutta mitäs niistä

En ymmärrä miten kukaan voisi pärjätä ilman sparraajia. Ei varmaan pärjääkään.

Viikko sitten pidin Aalto-yliopiston Design Centerissä 6.40 minuutin PechaKucha-puheen siitä miten olen brändännyt itseäni osin ihan tiedostamattani. Tajusin, että minulla on asiasta paljonkin sanottavaa ja kehittelenkin asiasta koulutuskokonaisuutta, toivottavasti ihan tilauksestakin.
Aivan älyttömästi minulla on silti myös opittavaa. Tietysti.
Uutta suuntaa uskalluksessa ja siinä, että olen paras vain yhdessä asiassa: minuna olemisessa (puheeni teemalause) teen toiminnassani seuraavissa asioissa:

Luovun tuotteistetuista palveluista, niiden kehittelystä ja tuotteistamisen illuusion luomisesta. Minulta voi ostaa ainoastaan räätälöityjä palveluja.

Tämä tarkoittaa sitä, että minulta ostaminen ei ole helppoa. Siinä tarvitsee istua parikin tuntia ja miettiä yhdessä asiakkaan kanssa kannattaako hänen ylipäätänsä ostaa minulta, ja jos kannattaa niin täsmällisesti mitä hän voisi tarvita. Minulla ei ole lyödä käteen ostoslistaa ja hinnastoa.

Myyn sosiaalisen median palveluita, jotka ovat pitkälle personoituja. Ei bulkkitavaraa. Silloin asiakkaan kanssa muodostuva kumppanuus pitää perustua myös kemioiden kohtaamiseen.

Haluan, että asiakkaani luottaa siihen, että minä ymmärrän sitä miten hänen bisneksensä kommunikoi tai pitäisi kommunikoida. Että minä en myy standardiratkaisua ja laskuta, vaan lähden intohimolla ratkaisemaan hänen ongelmiaan ja haasteitaan kuin ne olisivat omiani.

Tietysti seuraava askel yritykselleni on, että en erikoistu enää sosiaalisen median ratkaisujen käyttöönottoon. Ne eivät ole enää relevantteja kun ne ovat laajalla rintamalla jo käytössä. Se on seuraavan kolmen vuoden projekti. Intohimoisia kumppaneita intohimoiset yritykset aina tarvitsevat, se on varma.
Ja viestintää.

Stop, hey whats that sound everybody look whats going down?

2010-05-25T10:00:00.002+03:00

Olin viikonloppuna sellaisessa tapahtumassa kuin SomeTime2010. Se oli sellainen tapahtuma, jossa oli puheita ja musiikkiakin ja hirveesti halaamista. Eiks ole ärsyttävää?

Olen katsonut kuvia tilaisuudesta, niitä kuvia on todella paljon. Kaikki hymyilevät kuvissa aika hirveän leveästi. Eiks oo ärsyttävää?

Ihmiset tapas siellä toisiaan tauoilla ja ihan toisillensa vieraat tyypit puhuivat niinku olisivat tunteneet aina vaikka vaan vähän olivat jutskailleet jossain netissä joskus aiemmin. Kauheen ärsyttävää! Jotku jopa taputteli toisiaan selkään.

Onneksi paluumatkalla junassa huomasin, että on käynnissä somesota. Okei, tän mä tunnistan! Mis jaetaan aseita? Vihdoin hommat lonksahti tutuille raiteille. Ei muuta kuin poteroihin ja siiloja rakentamaan.

Virtuaaliset kukat mielikuvitushiuksissani olivatkin jo ihan nuupahtaneet.

Tästäkin löydät pari ärsyttävää hymyilykuvaa.

Tossa alla on mun slaidit pekkakukasta:

Slaidit: Esitys Sometime2010-tilaisuus Pecha Kucha

View more presentations from rautasilta.

Rautasilta puhuu Sometime 2010-tilaisuudessa!

2010-05-22T15:17:00.002+03:00

Rautasilta
Originally uploaded by mandrla href="http://twitpic.com/1py31p" title="Kaunista!!! Rispektii Eero LeppÃ¤nen: tee sitÃ¤ mistÃ¤ pidÃ¤t... on Twitpic">

Luottamustalous luo uusia työmahdollisuuksia

2010-05-19T17:03:00.000+03:00

Lapin Radion haastattelu 19.5.

Miksi kansanedustajaehdokkaan pitäisi kampanjoida sosiaalisessa mediassa?

2010-05-11T12:59:00.001+03:00

1. Sosiaalinen media on läpinäkyvää.
2. Sosiaalisen median kampanjaan ei tarvita raskasta rahoitusta hämärämiehiltä tai pankeilta
3. Sosiaalinen media sitouttaa potentiaaliset äänestäjät jos sitä osaa käyttää oikein
4. Sosiaalinen media on 24/7
5. Sosiaalisen median kautta saa viestin heti sieltä missä yleisö on sinne missä yleisö on.
6. Sosiaalisessa mediassa ei feikit pärjää (ainakaan pitkään)
7. Sosiaalisessa mediassa vuorovaikutukseen pääseminen on helppoa jos on aito.
8. Sosiaalisessa mediassa et voi pönöttää.
9. Sosiaalisessa mediassa portinvartijat eivät muuntele sanomaasi.
10. Sosiaalisen median hyöty ei lopu vaaleihin. Siitä pitäisi tulla uusi tapa tehdä työtä.

Muista, että sosiaalinen media ei ole helppo tapa jyrätä sanomaa: se on tapa kommunikoida!

Tärkein sääntö sosiaalisessa mediassa:
Käyttäydy ihmisiksi.

Tälle palvelulle voisi keksiä kaupallista käyttöä Lapissa

2010-04-30T13:36:00.002+03:00

marttiinille matka

Map your trip with EveryTrail

Keskustelun evoluutio sosiaalisessa mediassa

2010-04-28T18:59:00.003+03:00

Check out this SlideShare Presentation:

Keskustelun evoluutio sosiaalisessa mediassa

View more presentations from rautasilta.

Sosiaalinen media menee verkostot edellä, ystävyyssuhteet ovat yhä pääosin muualla

2010-04-27T13:43:00.005+03:00

Spotify-musiikkipalvelu muuttui tänään sosiaalisemmaksi. Facebook-integraation avulla nyt voi etsiä musiikkia helpommin kavereiden listoilta. Hieno uudistus.

Kavereiden, tai paremminkin verkoston suosittelusta on tulossa kaikkein tärkein haku monissa asioissa. Siihenhän juuri pyrkii Facebookin “tykkää”-nappulan leviäminen FB:n ulkopuolelle (tämänkin postauksen perään, tosin “suosittele”-muodossa)

En nyt ala viisastelemaan mitään semanttisen webin synnystä, mutta uskoisin, että tässä ainakin vauhdittuu sosiaalisten verkostojen avautuminen tiukahkoista “ystävyys-verkostoista” enemmän löyhien sidosten verkostoiksi.

Juuri nyt monet tuntuvat kipuilevan sillä, että facebook on heillä “laajentunut liikaa” ja siellä menee liikaa aikaa liian triviaalien ihmissuhteiden kanssa. Ehkä avain onkin siinä, että facebookiin ei ylipäätänsä kannata tuoda liikaa ystävyyssuhteiden logiikkaa ja emootioita vaan ainoastaan verkostojen logiikkaa ja huomattavasti lievempiä tunnesiteitä.

Silloin verkostojen laajuutta kannattaakin lisätä: mahdollisuus, että löytyy joku joka tietää ja joku joka osaa neuvoa, kasvaa verkoston kasvaessa. Varsinaisilta ystävyyssuhteiltahan ei koskaan odoteta samanlaista “hyötysuhdetta”.

Tämä varmasti tällä hetkellä hämääkin monia koko sosiaalisessa mediassa: sekoitetaan verkosto ja ystävyyssuhteet.

Ne ovat eri asia, vaikka voivatkin mennä päällekkäin.

Kuvan gladiaattorilla ei ole tiettävästi mitään tekemistä tämän kirjoituksen kanssa

Tykkäätkö sinä tästä? Facebook levittäytyy kaikille saiteille

2010-04-22T13:42:00.002+03:00

Korvaako verkostohaku googlehaun? Kehtaatko tykätä tästä/suositellatätä julkisesti? Facebook-toimintojen levittäytyminen muille sivustoille otti eilen aimo askeleen.
Hae omille sivuillesi tykkää-nappula täältä:
http://developers.facebook.com/docs/reference/plugins/like

Mitä (tämä) sosiaalisen median konsultti tekee?

2010-04-21T14:04:00.006+03:00

On paljon puhuttu siitä, että sosiaalinen media antaa valtaa kuluttajalle ja niinhän se tekeekin. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että yrityksetkin kuluttavat palveluita ja hekin pääsevät somen avulla vapautumaan:

Yritykset vapautuvat mainostoimistojen vallasta ja erilaisten konsulttien armoilta, ainakin osaksi.

Omaa sosiaalisen median konsultin työtäni lähden aina tekemään yritysten kanssa seuraavista lähtökohdista: yritys, asiakkaani tuntee asiakkaansa parhaiten. Hän tietää keitä he ovat ja miten he puhuvat ja miten heille puhutaan. Tämä tieto tekee heistä oman markkinointinsa asiantuntijoita.

Heillä ei vain ole aikaisemmin ollut välineitä tehdä omaa markkinointityötään juuri muualla kuin suoraan asiakkaan kanssa kasvotusten tai puhelimessa.

Muusta kommunikaatiosta on huolehtinut esim. mainostoimisto, joka on sitten syöttänyt yrittäjälle myös omat kampanjaideansa. Tai nettisivujen tekijä, joka on säilyttänyt itsellään suurta valtaa sivujen päivittäjänä.

PK-yrityksellä on nyt mahdollisuus ottaa markkinointia enemmän omaan haltuunsa, he voivat kokeilla omia ideoitaan ja testata niiden toimivuutta ilman suuria riskejä ja kokoa ajan oppien.

Koska sosiaalisessa mediassa ei ole kysymys kampanjoista, brändäystä voidaan tehdä pitkällä tähtäimellä, ihan omien resurssien mukaan. Siis sosiaalisen median markkinointia. Kaikessa muussa ollaan sitten yhä muiden armoilla.

Omat yritysasiakkaani ovat oppineet “pelkästään” somessa aktiivisesti mukana olemalla lyhyessä ajassa hämmästyttävän paljon. Sen mukana he ovat motivoituneet lisää ja keksineet loistavia ideoita.

Suurimmaksi osaksi siis ihan ilman minun neuvojani. Ja se on hienoa!

Sosiaalisen median konsultti tekee sitten yhdessä asiakkaiden kanssa asiakkaan omien ideoiden kehitystyötä ja tietysti alussa auttaa perustan luomisessa.
Some-konsultti on somen asiantuntija, joka tietää mitä sosiaalinen media on ja miten siellä ollaan.
Siten some-konsultti on enemmänkin asiantuntijakumppani kuin käärmeöljymies, eikä välttämättä ollenkaan markkinointimies.

Sosiaalinen media luontevaksi osaksi journalismia

2010-04-18T11:25:00.007+03:00

Vaikka suomalaiset mediatalot ovat alkaneet käyttää sosiaalista mediaan vahtelevalla menestyksellä ja taidolla, ei vielä ole löydetty mitään erityisen luontevaa tapaa yhdistää journalismi ja some.

Esimerkiksi Yleisradio on facebookissa erittäin laajalla rintamalla, mutta ainakaan uutistoimitus ei ole ottanut sitä osaksi uutishankintaa tai uutisia.

Kalifornia Berkleyssä tämän kevään asuva Saara Koikkalainen kertoo Rautasillan FB-sivulla, että sikäläiset uutislähetykset lukevat esimerkiksi uutisiin liittyviä facebook-kommentteja pääuutislähetyksissään.

Lapin Kansa oli hereillä viime viikolla ja keräsi perjantaina Facebook-sivullaan fanien kertomuksia lentomotista ja teki niistä jutun seuraavan päivän lehteen. Jotenkin ujosti lehtijutussa ei sitten kuitenkaan kerrottu tapaa, millä jutun haastateltavat oli saatu. Eihän sitä tietysti yleensäkään kerrota, mutta kun lanseerataan uusia tapoja, voisi siitä mielestäni rohkeasti kertoa. Sanomalehden facebook-sivusta voidaan tehdä näin journalistisen prosessin väline.

Toimituksissa varmaan ajatellaan vielä sosiaalinen media jonkinlaisena lapsellisuutena, vaikka siellä oltaisiinkin ja siitä olisi hyviä kokemuksia.

Jos ja kun mediatalot ottavat sosiaalisen median luontevaksi osaksi toimitusprosessia ja tekevät sen myös näkyvästi he huomaavat, että eihän se some uhka olekaan vaan mahdollisuus, noin kliseisesti ilmaistuna.

Silloin haastateltavien etsiminen ja goodwill on vain pieni osa siitä uudesta työkalupakista, jonka toimitukset saavat käyttöönsä!

Mediatalot hoi! Kysykää tuotettani ajatuksiani aiheesta: sata tapaa käyttää somea journalismissa! Tehdään uutta!
(ps. Esimerkiksi Aamulehden Valo-liite voisi kaivata vähän apua)

Juttu Lapin Kansassa 10.4. (klikkaa suuremmaksi)

2010-04-10T18:33:00.003+03:00

Muisto lomalta

2010-04-02T18:58:00.002+03:00

Uusin yliopistovideoni: kansainvälisiä opiskelijoita Lapin yliopistossa

2010-03-25T13:02:00.000+02:00

Hei kuulkaas nyt: yrittäjät eivät ole tyhmiä narussavedettäviä!

2010-03-24T12:46:00.003+02:00

Mittasuhteet ovat menneet monelta sekaisin kun viime päivinä on keskusteltua sosiaalisesta mediasta.

On some-väsymystä ja hanuriakin on soiteltu, milloin missäkin tyylilajissa.

On oltu kateellisia ja vihaisia ja pidetty konsultteja välillä fiksuina perusteluina “työlki ellää mut kaupal rikastuu” ja välillä huijareina samasta syystä.

Ehkä mittasuhteiden hämärtymiseen on syynä se, että sosiaalinen media dominoi niin suvereenisti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Tårta på tårta aiheuttaa ähkyn jopa teräsvatsan omaaville. Mutta muistakaa, että asiakkaat eivät osallistu tähän keskusteluun!

Itse teen työtä tuolla yrittäjärajapinnassa ja nimenomaan pienten yrittäjien kanssa. Voin tuoda sieltä sellaista viestiä, että eivät he ole tyhmiä. Päinvastoin.

Kun he päivästä päivään tekevät oman yrityksensä eteen työtä ja resurssit ovat rajalliset, ovat he hyvin, hyvin tarkkoja siitä mihin he rahansa pistävät.

En ole vielä kenenkään yrittäjän päätä puhunut pyörälle, vaan minut on pistetty todella koville.

Yksikään yrittäjä ei ole halunnut mennä sosiaaliseen mediaan ilman suunnitelmaa siitä, mitä siellä pitäisi tehdä.

Yksikään ei ole halunnut Facebook-sivua vain sen takia kun muillakin on.

Toisaalta he ovat erittäin kiinnostuneita sosiaalisesta mediasta, koska he oman alansa erikoisasiantuntijoina tunnistavat siinä asioita, joista he voivat hyötyä. Ja niistä minä menen heidän kanssaan keskustelemaan. Tänäänkin.

Kuvassa pienyrittäjä Thaimaasta. Hänen some-ROI -lukunsa ei ole tiedossa

Uudet referenssit (linkit vievät yrityssivulle)

2010-03-19T11:32:00.001+02:00

Case: Korundi

Tehtävä:Vuonna 1933 valmistunut postiautovarikko muuntuu kulttuuritalo Korundiksi, jonka avajaiset ovat vuoden 2011 alussa. Korundiin tehdään Rovaniemen taidemuseolle lisää näyttelytilaa, taidevarastoja ja toimistotiloja. Lapin kamariorkesterin muusikot saavat Korundista harjoitushuoneita ja sisäpihalle rakennetaa 300-paikkainen konserttisali. Hankkeen kokonaispinta-ala on 5300 m2.
Rautasillalta on tilattu koko taloa koskeva sosiaalisen median strategia, joka lienee ensimmäisiä valmistuvien kulttuuri-instituutioiden sosiaalisen median strategioita koko Suomessa.
Toteutus: Rautasilta lähtee tekemään strategiaa markkinointisuunnitelman tueksi, mutta myös itsenäiseksi toteutussuunnitelmaksi. Strategiassa tullaan ottamaan huomioon talon uudet käyttäjäryhmät ja niiden tavoittaminen. Kulttuurilaitoksille uudenlaisena toimintatapana strategia tulee pitämään sisällään yleisön osallistamisen sekä talon valmistumiseen että sen toimintaan. Strategia luovutetaan tilaajalle huhtikuussa 2010.

Case: Taigakoru

Tehtävä:Rovaniemeläinen yritys, kultasepänliike Taigakoru halusi sosiaalisen median kautta lisätä verkkokauppansa myyntiä.
Toteutus: Yrityksen Facebook-sivulle laadittiin osallistamisstrategia, ideoitiin kampanjoita ja sovittiin jatkuvasta sparrauksesta Rautasillan kanssa.
Sparrauksen aikana fanimäärä on kolminkertaistunut.
Lue lisää…

Case: Luovien alojen yrityshautomo

Tehtävä Rovaniemellä keväällä 2010 aloittava luovien alojen yrityshautomo tarvitsi yhdistettya markkinointisivustoa ja hautomoyrittäjien keskinäistä työvälinettä. Tarjouskilpailun kautta palvelun toteuttajaksi valittiin Kovakoodari, joka toteutti sivuston kumppaninaan Rautasilta. Tilaaja: Rovaniemen kehitys.
Toteutus: Yrityshautomon käyttöön tehtiin sosiaalisen median työ -ja markkinointivälineitä hyväksi käyttävä sivusto
Lue lisää…

Case: Napapiirin yrittäjät

Tehtävä: Rovaniemen Kehitys oy:n hanke “Joulupukin ympärivuotinen elämysmaailma” järjestää alueen yrittäjille neljä nettityöpajaa, jossa heitä opastetaan sosiaalisen median käyttöön yrityksensä ja alueensa markkinoinnissa. Toteutuksesta järjestettiin tarjouskilpailu, jonka voittajaksi selviytyi Rautasilta.
Toteutus: Alueen yrittäjille toteutetaan käytännönläheistä koulutusta, jossa räätälöidään yrityksille kullekin sopiva sosiaalisen median markkinointistretegia ja suunnitellaan toteutus, joka tukee alueen yhteismarkkinointia ja -teemaa. Ensimmäinen työpaja pidettiin 2.3. 2010. Projekti toteutetaan keväällä 2010.
Rautasilta pitää sosiaalisen median klinikoita yrityksille myös yhteistyössä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun Mopaali-projektin kanssa.

Case: Rovaniemi Design Week

Tehtävä: Uuden rovaniemeläisen tapahtuman tiedotus, dokumentointi ja yhteisön rakentaminen ja ylläpito. Tapahtuman rahoitus: Rovaniemen Kehitys Oy.
Toteutus: Rautasilta laati tapahtumalle sosiaalisen median mm. strategia twitterin, blogin ja Facebook-yhteisön ylläpidoille.
Lue lisää…

Case: Lapin yliopiston videot

Tehtävä: Lapin yliopiston verkkosivujen elävöittäminen videoilla Lapin yliopiston henkilökunnan ja toiminnan esittelyä. Uusi video joka kuukausi. Tilaaja: Lapin yliopiston viestintä.
Toteutus: Rautasilta on tuottanut Lapin yliopistolle reilut parikymmentä videota keveällä ja nopealla “yhden miehen tuotannolla.”
Lue lisää…

Rautasilta on lomalla! Töissä taas 15.3.

2010-03-03T12:26:00.000+02:00

Napapiirin yrittäjien nettityöpaja 1 Kaikki slaidit

2010-03-02T16:14:00.000+02:00

Pajakylän

View more presentations from rautasilta.

Teaser Napapiirin Pajakylän Some-koulutuksesta, joka alkaa 2.3.

2010-02-28T14:41:00.003+02:00

Paja1

View more presentations from rautasilta.