Vaimoni rakastaa kukkia
minä en niitä koskaan huomaa.
Nyt juon siideriä ja
kuuntelen Winehousea
Ja mietin kukkia joita en tänä vuonna saanut
-ansainnut.
Mutta pidän siitä
että vaimoni rakastaa
kukkia ja
kasvamista
ja kesäaamuina ensitöikseen
avaa ulko-oven ja menee niitä katsomaan.
Minä en niitä huomaa
mutta huomaan vaimoni.
Ja menen kuvaamaan
kukkia
kalliilla kamerallani
ja näen ne vaimoni silmin.
31.5.07
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 on kommentoinut:
ja kesäaamuina ensitöikseen
avaa ulko-oven ja menee niitä katsomaan.
Minä en niitä huomaa
mutta huomaan vaimoni.
Voih, nyt itku pääsee.
Kaunis rakkausruno.
Tällaisenaan tämä ei tunnu runorunolta, teksti ja muoto eivät käy yksiin (liikaa säkeitä?). Ehkäpä suoraa säettä, proosarunoksi?
Naisen ja miehen erilaisuuden ymmärtäminen näkyy hienosti tässä runossa.Tekstistä välittyy myös
parin hyvä suhde. Arkipäivän rakkautta parhaimmillaan!
Miksei kukaan kehu kuvaa: mielettömän kaunis. Ja teksti on hyvä. Ehkä Tiivi on oikeassa, sitä vois VÄHÄN tiivistää. Mutta siinä on monta hyvää pointtia ;)
Kaunis kuva. Vaimosi pitää siitä varmaankin. Kaunis ajatus: opetella näkemään maailmaa myös toisen näkökulmasta.
Tämä on oikeastaan rakkausruno. Minua viehätti eniten tämä pätkä:
Mutta pidän siitä
että vaimoni rakastaa
kukkia ja
kasvamista
ja kesäaamuina ensitöikseen
avaa ulko-oven ja menee niitä katsomaan.
Minä en niitä huomaa
mutta huomaan vaimoni.
Ja jos vaimosi näkee tulppaanit noin, hän näkee ne kauniina.
Ai niin, koska et katso kukkia, niin blogissani oleva haaste voisi innostaa sinua jossain välissä.
enpä kauheasti välitä on onko runo runo vai ihan huno. Kirjoitan miltä sillä hetkellä tuntuu. Se tuntuu hyvältä.
ja ainoalta mahdolliselta.
tämän kirjoittaminen tuntui kivalta.
eihän se arjessa tule ilmi.
Kaunis kuva tulppaaneista. Minusta sinä huomaat kukista kauneimman, mitäs niistä muista :)
Lähetä kommentti