p...la p.a.ta
Pala palalta saisin katoamaan mitä vain
kivun.
Muistot.
Sinut.
Tämänkin hetken.
Kaiken pahan,
kuin oksennuksen.
pala palalta
pla plta.
Mutta silloin
menettäisin kaiken.
Tämä runotorstaille ja valokuvakuvatorstaille. Ajatuksen voimalla. Tänään.
Ja kunnianosoituksena hienolle elokuvalle:
Eternal Sunshine of the Spotless Mind
10 on kommentoinut:
Onpas surullinen kuva :(
Koossa vaikka palasina.
Se vasta onkin hieno elokuva. Pala palalta.
Ikuisesti ristiriitainen on ihmisen osa. Yksin vai yhdessä. Irti vai kiinni. Lähellä toista vai mahdollisimman kaukana. Kaikki vai ei mitään.
Kiitos kuvasta,
runosta.
Paloista syntyi kokonaisuus, joka otti omakseen.
Tämä oli jännä toteutus. Erilainen. Erottuu joukosta. Mutta haasteen aiheen kannalta napakymppi! Runo täydentää kuvaa ja toisinpäin. Runon viesti laittoi ajattelemaan.. poistun ajattelemaan..
Loistava!!
Ehkäpä sitä hetken toivoisi jotain kadonneeksi elämästään. Mutta kun tarkemmin miettii, ei kadottaisi kuitenkaan mitään. Et olis voinut jätkä parempaa kuvaa valita tälle runollesi. Ja päin vastoin.
Siinäpä monen toive, Medis. Haavoittavat muistot saattavat viiltää vuosienkin jälkeen.
siinä elokuvassa asia tulee aika hyvin esille! Tein nämä yhtä aikaa ja en oikein edes osaa sanoa miten se meni kun se meni niin samaa ajatusta seuraten, sanat ja kuvan etsiminen ja manipulaatio.
Jätkä on hyvä sana ;@)
Surua pitääkin käsitellä palasina. Liian suuren annoksena siihen tukehtuu.
surussa sitä ei näe, sitä tulevaa voimaa, joka kaikessa (oksennuksessakin) lopulta on. Ihana, kiitos!
Lähetä kommentti